Onko Raamatulla vielä väliä? Historian laajin tutkimus vastaa  

Britannian Pipliaseura on toteuttanut yhteistyössä Gallupin kanssa laajimman koskaan tehdyn kansainvälisen selvityksen Raamattuun liittyvistä asenteista. Kysely kartoittaa suhtautumista Raamattuun 150 maassa, 89 kielellä ja yli 91 000 vastaajan voimin. Kontekstit vaihtelevat maallistuneista yhteiskunnista uskonnollisesti aktiivisiin alueisiin.  

Ennennäkemättömän laaja tutkimus 

Selvitys tarjoaa uutta tietoa siitä, miten Raamattuun suhtaudutaan eri puolilla maailmaa. Maat jaettiin seitsemään erilaiseen kulttuuriseen ja uskonnolliseen ryhmään muun muassa uskonnollisten käytäntöjen, yhteiskunnallisen vapauden ja väestörakenteen perusteella. Suomi sijoittuu samaan ryhmään muiden Pohjoismaiden, Kanadan ja monien länsieurooppalaisten maiden kanssa. Näissä ”sekulaareissa konteksteissa” uskonnolla ei ole vahvaa asemaa arjessa, kiinnostus Raamattua kohtaan on vähäistä ja kristittyjen määrä vähenee. 

Tämän ryhmittymän alueilla ja maissa vastaajista vain 40 % pitää uskontoa tärkeänä päivittäisessä elämässään. 62 % uskoo Jumalaan tai korkeampaan voimaan, ja 53 % identifioituu kristityiksi. 

Luvut ovat huomattavasti maailmanlaajuista keskiarvoa matalampia – ja olisivat todennäköisesti vieläkin matalampia, jos Pohjoismaita tarkasteltaisiin erillisenä ryhmänä. 

Raamattu on väline merkityksen rakentamiseen 

Hyvinvointiteologian asiantuntija, apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen, näkee tutkimuksessa selkeän viestin: 

”Raamatun käyttö liittyy vahvasti haluun kokea elämän merkityksellisyyttä – ei niinkään onnellisuuteen tai elämään tyytyväisyyteen.” 

Saarelainen nostaa tulosesimerkin Sahelin alueelta, Pohjois-Afrikasta, joka on ryhmitelty eri kontekstiin Suomen kanssa. Tämä köyhä alue on uskonnollisesti monimuotoinen, ja kristinusko kasvaa. Tämän ryhmittymän maissa tyytyväisyys elämään voi olla alhainen, mutta hengellinen etsintä on voimakasta. Selvityksen mukaan 87 % vastaajista kertoo etsivänsä merkitystä elämäänsä ja 82% on sitä mieltä, että ilman uskontoa on vaikea erottaa oikeaa ja väärää.    

”Merkityksellisyys ei ole sama asia kuin onnellisuus. Vaikka Raamattu voi antaa suuntaa ja tukea, se ei yksin riitä hyvinvoinnin kokemukseen.” Saarelainen huomioi ja vertaa: ”Suomessa tilanne on toinen: uskonto ei toimi moraalin jäsentäjänä samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Silti jopa sekulaareissa yhteiskunnissa monet vastaajat pitävät tärkeänä, että lapset tuntevat Raamatun kertomuksia.” 

”Raamatulla on yhä kasvatuksellista ja kulttuurista painoarvoa, vaikka henkilökohtainen uskonnollinen suhde puuttuisikin. Se tukee yhteisöllisyyttä ja arvojen siirtymistä.” 

Saarelainen muistuttaa, että tutkimuksen mittarit painottavat eksplisiittisiä uskomuksia, eivätkä välttämättä tavoita eletyn uskon kokemuksellista ja kehollista ulottuvuutta. Hän painottaa myös sosioekonomisten olosuhteiden merkitystä: 

”Vähemmän varakkailla alueilla uskonto ja Raamattu näyttäytyvät voimakkaampina elämänhallinnan ja merkityksen lähteinä kuin vauraammissa, yksilöllistyneissä yhteiskunnissa.” 

Kulttuurikristillisyys säilyy 

 Tutkija Kimmo Ketolan (Kirkon tutkimus ja koulutus) mukaan tulokset heijastelevat yleistä uskontososiologista havaintoa, että Euroopassa väestön enemmistö kuuluu uskonnollisuuden ja maallistumisen välimaastoon.  

”Raamatun kokeminen tärkeäksi kulkee käsi kädessä henkilökohtaisen spiritualiteetin kanssa. Jos Raamattu on osa omaa uskonelämää, se nähdään myös yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkityksellisenä.” Ketola kommentoi. 

Ketolan mukaan suhtautuminen Raamatun kertomusteen opettamiseen lapsille on merkki kulttuurikristillisyydestä: ”Myös useissa niissä ryhmissä, joissa Raamatulla ei ole henkilökohtaista merkitystä, pidetään tärkeänä, että lapsille opetetaan sen kertomuksia.” Tutkimuksessa ”välinpitämättömiksi” tunnistautuneet vastaajat korostavat myös Raamatun kulttuurista arvoa, vaikka eivät lue sitä itse. Tämä ilmiö on Ketolan mukaan erityisen tyypillinen protestanttisille Pohjoismaille. 

Kiinnostavana Ketola pitää ”etsijöiksi” luokiteltua segmenttiä, johon kuuluu paljon alle 35-vuotiaita, erityisesti miehiä.  

”Heille Raamattu on henkilökohtaisesti merkityksellinen, mutta he eivät korosta sen merkitystä kasvatuksessa. Eli kyseessä on ryhmä, joka lähestyy Raamattua spiritualiteetin näkökulmasta, ei niinkään kulttuurisena teoksena.”  

Raamatun rooli on muuttunut – ei kuitenkaan kadonnut 

Pastori Juan Castillo, joka toimii Oulun helluntaiseurakunnassa ja vaikuttaa aktiivisesti myös korkeakoulutyössä ja monikulttuurisuuden parissa, tunnistaa tutkimustuloksista tutut ilmiöt: 

”Suomi on pohjoismaisessa vertailussa konservatiivisempi, mutta silti sekulaari. Raamattu ei ole enää painettuna kirjana mukana, mutta se löytyy puhelimesta.” 

Castillo näkee erityisesti nuorten kiinnostuksessa mahdollisuuden: 

”Yliopistossa teimme kyselyn, jossa moni ei uskonut Jumalaan, mutta piti kirkkoa silti tärkeänä. Tämä haastaa meitä ymmärtämään, miten merkityksellisyys ja hengellisyys rakentuvat uusilla tavoilla.” 

Hän huomauttaa, että Raamatun kertomukset elävät edelleen elokuvissa, sarjoissa ja somessa, vaikka niitä ei aina tunnisteta uskonnollisiksi. Hänen mukaansa postmoderni ja kriittinen lähestymistapa tarjoaa keinon tavoittaa myös epäileviä tai uskonnollisuutta vierastavia ihmisiä. 

Uskonnollinen kasvu ja maallistuminen rinnakkain 

Selvitys piirtää vaihtelevaa ja ristiriitaistakin kuvaa Raamatun asemasta maailmassa. Maallistuminen ja hengellinen etsintä kulkevat rinnakkain. Tutkimuksen mukaan maallistuminen on voimistunut etenkin Euroopassa, mutta esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kiinnostus Raamattua kohtaan on kasvussa. Merkittävää on myös, että maailmanlaajuisesti monet aikuiset pitävät tärkeänä, että lapset tuntevat Raamatun kertomuksia. 

Vaikka uskonnollinen aktiivisuus laskee joillain alueilla, Raamattu säilyy tärkeänä merkityksen lähteenä, kulttuurisena voimavarana ja eettisenä karttana – myös siellä, missä sen asema ei enää perustu traditioon tai valta-asemaan. 

Lisäksi tutkimus osoittaa, että kristityt eivät ole ainoita, jotka lukevat Raamattua. Yli 250 miljoonaa uskonnotonta tai eri uskonnosta tulevaa on kiinnostunut Raamatusta. Monet ei-kristityt kertoivat haluavansa ymmärtää, mihin kristityt uskovat, tai uskovansa Raamatun voivan tarjota vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja tukea henkisessä kasvussa.

Teksti: Hanna Paavilainen, Suomen Pipliaseura