Raamatun uusi kieli syntyy harkitusti

Piplia julkaisi lokakuussa uuden käännöksen Jobin kirjasta ja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Raamatunkääntämistä ohjaavat tarkkaan harkitut periaatteet. Jokainen sana ja kerronnan rytmi valitaan tietoisesti suhteessa alkutekstiin, käännösohjeisiin ja lukijoiden tarpeisiin. Vanhan testamentin VT2028-käännöshankkeen tavoitteena on hyvä, vivahteikas suomen kieli.

– Kun lukija voi ymmärtää tekstin ilman sanakirjaa tai päivystävää asiantuntijaa, olemme onnistuneet, sanoo Seppo Sipilä, kääntämisen asiantuntija. Hän on mukana muokkaamassa tekstejä ja auttaa kääntäjiä pääsemään käännösohjeiden tavoitteisiin.

– Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vältämme vaikeita sanoja, kuten maatalouteen liittyviä erityissanoja, joiden merkitystä nykylukija ei ymmärrä ilman Googlea. Sipilän mukaan VT2028-käännöstyön perusajatus on selkeä: Raamatun tekstit on saatava rikkaalle suomen kielelle, jota on sujuvaa lukea puhelimen ruudulta tai kuunnella äänikirjana.

Aluksi Jumala loi

Hyvä esimerkki siitä, kuinka käännöstyön periaatteet ohjaavat sanavalintoja, on Raamatun ensimmäinen sana. VT2028-käännöksessä Raamatun aloittaa lause: ”Aluksi Jumala loi maan ja taivaan.”

– Heprean kielellä avaus on tulkittavissa kahdella tavalla: joko otsikoksi, joka asettaa kehyksen, tai tarinaan suoraan sisään vieväksi lauseeksi. VT2028 valitsee jälkimmäisen. “Aluksi” on kertova alku, joka imaisee lukijan liikkeeseen. Kun tarina jatkuu, Jumala sanoo ”Valo syty.” Tällaisten ratkaisujen taustalla on periaate, jonka mukaan yleiskielen on kuulostettava aidosti käytetyltä kieleltä – ei ylevältä tyyliltä tai museonäytteeltä, Sipilä valottaa esimerkein. – Samaan aikaan kääntäjien on annettava tilaa myös muinaisen maailmankuvan outoudelle. Ilmaus “Pimeys peitti syvät vedet, joiden päällä Jumalan henki väreili” on tavallista suomea, vaikka sen kuva maailmasta onkin nykylukijalle vieras.

Yksittäisistä sanoista runomittoihin

Käännösratkaisut koskevat niin yksittäisiä sanoja kuin kerronnan sujuvuutta ja yleistä tyyliä.

Dialogi pyritään muutenkin kirjoittamaan niin, että se kuulostaa luontevalta puhutulta kieleltä. Se tarkoittaa paikoin yllättävänkin suoraa tyyliä. – Erityisesti kertomuksissa, joissa puhe on tarkoituksella röyhkeää, sanaston on kannettava tilanne ja henkilöiden luonne. Tällaisia tulee vastaan esimerkiksi Hoosean kirjassa. Kääntäjät punnitsevat tällöin ymmärrettävyyden lisäksi kulttuurisia odotuksia ja tekstin tarkoitusta.

Jobin kirjan alkuteksti on heprealaista runoutta, joten käännöksessä on otettava huomioon myös suomen kielen runouden keinot. – Suomi rakastaa alkusointua, koska sanoissa paino on alussa. Tätä on hyödynnetty esimerkiksi jakeessa Job. 33:22: “Hän keikkuu haudan partaalla, hänen elämänsä kulkee kohti kuoleman kitaa.”, Sipilä kertoo.

Miten päätökset syntyvät?

Sipilän mukaan käännöstyö on parhaimmillaan yhteistä kuuntelemista. Kääntäjät tekevät pohjaehdotuksen ja prosessissa kääntäjät, kieli- ja käännösasiantuntijat sekä ekumeeninen ohjausryhmä käyvät läpi kohdat, joissa sanavalinnat, tyyli tai kulttuurinen herkkyys herättävät huomiota. Lisäksi tekstiä lukevat tavalliset lukijat, ja palaute otetaan huomioon tekstin viimeistelyssä.

–  Kun hankkeessa on parikymmentä ihmistä, on myös parikymmentä kielikorvaa. Jokainen kuulee sävyt hieman eri tavoin. Juuri siksi ratkaisut tehdään yhdessä ja pyritään muotoon, jonka kanssa lukija voi olla kuin kotonaan, Sipilä kuvailee.

Raamatun sanoma ei ole muuttunut, vaikka muoto muuttuu. – Käännös ei irrota otettaan siitä, mistä tekstit tulevat. Periaatteet ohjaavat muotoon, joka kantaa alkuperäisen merkityksen. Lukemista ei tarvitse keskeyttää Google-hauilla, vaan teksti hengittää luontevasti vivahteikkaassa, ymmärrettävässä kielessä.