AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Kuka teidät noitui?

Biisonit puskevat toisiaan

Vuosia sitten opiskelin teologiaa pääaineenani Uuden testamentin eksegetiikka. Alkukielisiä tekstejä tuli silloin kahlattua läpi aika intensiivisesti, ja samalla karttui ymmärrys siitä, miten kovin erilaisia keskenään ovat eri Uuden testamentin kirjat ja miten suuria persoonia kirjojen hahmot.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki Paavali, jonka räiskyvä ulosanti välittyi kreikankielisestä tekstistä paremmin kuin mistään lukemastani käännöksestä. Välillä tuli jopa sellainen olo, että Paavalia ei voisi päästää pyhäkouluryhmän lähellekään, niin railakkaita ilmaisuja hän käytti.

Usein alkukirkon kiistoista puhutaan hiukan sievistellen, ja kirkkotaide saa apostolit näyttämään pää kallellaan kaukaisuuteen tuijottavilta kaksiulotteisilta partamiehiltä. Omaan sielunmaailmaani on kreikanopintojen myötä sen sijaan piirtynyt kuva suu vaahdossa kirjurille pauhaavasta Paavalista, joka ramppaa huoneessa edestakaisin tunteen vallassa, ja yrittää takoa järkeä lukijoidensa päihin. Sädekehä ei ehkä olisi pysynyt siinä hommassa suorassa otsalla.

Juuri julkaistuun Uuden testamentin UT2020-käännökseen tartuin siis suurin odotuksin, kun tiesin, että alkuperäisten tekstien tyyliä on siinä pyritty välittämään kuulijalle ihan tietoisesti. Ja voi kyllä! Paavali on ensimmäisten lukemieni kirjeiden perusteella täyttänyt odotukset varsin hyvin.

”Voi teitä järjettömiä galatialaisia! Kuka teidät noitui?”, kysyy Paavali retorisesti galatalaisilta, jotka ovat lipsuneet Jeesuksen sovitukseen perustuvasta pelastuksesta takaisin lain noudattamisen pariin (Gal. 3:1). Jo kirjeen alku kertoo, että nyt jätetään korulauseet ja kehut lyhyeen, ja mennään suoraan asiaan.

Suosittelen kirjeen lukemista ääneen eläytyen, ja ajoittain hampaiden välistä raivoissaan sihisten.

Lopuksi Paavali tarttuu kynään itsekin: ”Katsokaapa näitä kömpelöitä kirjaimia, joita kirjoitan!” (Gal. 6:11) Lukija voi tässä kohtaa kuvitella Paavalin vievän väkisin kynän kirjurin käsistä. Omissa kuvitelmissani muste roiskuu ja pergamenttiin tulee reikiä, kun Paavali vielä loppuun haluaa painavasti tähdentää tärkeitä asioita.

Tulisieluisena (UT2020:n sanauutuus tämäkin, Room. 12:11) ja kärsimättömänä ihmisenä samastun Paavalin tyyliin syvästi. Paavali ei ehkä ollut diplomaattisimmasta päästä, mutta hän oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Valmis oikomaan vääryyksiä tuoreessa Jeesuksen seuraajien yhteisössä, jonka eteen hän taisteli. Ihan huikea esikuva siis jokaiselle, joka tahtoo edistää oikeudenmukaisuutta.

UT2020:n tekstit ovat tätä kirjoittaessa olleet julki vasta pari päivää, ja monta uutta vivahdetta ja oivallusta on vielä kokematta. Ehkä seuraavaksi lähden tutustumaan uudelleen Jeesukseen, jonka persoonaan uppoutuminen tekee aina hyvää sielulle.

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet ja sisaret. Älkää kuitenkaan vapauden nimissä päästäkö syntistä ruumistanne valloilleen, vaan palvelkaa toisianne rakastavasti. Koko laki kiteytyy näet yhteen lauseeseen: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” (Gal. 5:13–14)

Teksti: Hanna Hokkanen
Kuva: Uriel Soberanes/Unsplash

Lue lisää:

Arjen voimasanoja -blogi

Avainsanat: ,