AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Raamattua viitottuna

Kansallista viittomakielen päivää vietetään Suomessa 12.2. Päivä nostaa näkyviin kaksi kansallista vähemmistökieltämme. Maassamme käytetään sekä suomalaista että suomenruotsalaista viittomakieltä. Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä arvioidaan olevan noin 5500 ja suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjiä noin 100.

Viittomakielillemme on olemassa vain hyvin rajallisesti raamattumateriaalia. Suomalaiselle viittomakielelle valmistuivat vuonna 2007 Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien käännökset, mutta suomenruotsalaiselle viittomakielelle ei ole käännetty mitään Raamatun osia.

Reilut 10 vuotta sitten Euroopassa elettiin eräänlaista viittomakielille tehtävän raamatunkäännöstyön kulta-aikaa. Useissa maissa oli käynnissä käännöshankkeita ja pipliaseurat olivat työssä mukana tavalla tai toisella. Useimmissa tapauksessa kävi kuten meilläkin: saatiin aikaan yksittäisiä Raamatun osia, mutta sitten hankkeet lopahtivat.

Viittomakieliin liittyi nimittäin vakavia väärinkäsityksiä. Kyse oli pitkälle tietämättömyydestä. Me kuulevat, joilla ei ole aktiivista kontaktia viittomakieliä käyttäviin kuurojen yhteisöihin, emme tiedä, millaisia viittomakielet todellisuudessa ovat. Tietämättömyys altistaa väärinkäsityksille. Muistan oikein hyvin, millaisia väärinkäsityksiä viittomakielistä raamatunkäännöstyötä harkitsevien pipliaseurojen parissa oli. Nämä voi pelkistää kahteen pääkohtaan. Kuvittelimme, että viittomakieli on oikeastaan vain puhutun kielen, kuten vaikkapa suomen, viittomilla toteutettu muoto. Luulimme, että viittomakieli tarkoittaa sitä, että puhutun kielen sanat vain viitotaan, mutta muuten kieli pysyy samana. Suuri väärinkäsitys! Tähän liittyi se toinenkin pääkohta. Kuvittelimme myös, että viittomakieltä käyttävä kuuro osaa puhuttua kieltämme yhtä hyvin kuin me itse. Pahemmin ei olisi voinut erehtyä. Tällä oli kuitenkin suuri vaikutus siihen, miten innokkaasti viittomakieliseen raamatunkäännöstyöhön tartuttiin. Ensin piti ymmärtää, etteivät olemassa olevat raamatunkäännökset korvaa oikeaa viittomakielistä raamatunkäännöstä. Vasta sitten voitiin nähdä käännöstarve.

Tällä hetkellä elämme eräänlaista viittomakielisen raamatunkäännöstyön renessanssia. Monissa maissa aloitetaan uusia hankkeita ja kansainväliset organisaatiot, Yhtyneet Raamattuseurat mukana luettuna, kannustavat kieliyhteisöjä, kirkkoja ja muita tahoja tarttumaan viittomakieliseen käännöstyöhön. Osa viittomakieliin liittyvistä väärinkäsityksistä ja ennakkoluulosta näyttää karisseen. Tätä on pidettävä pelkästään ilahduttavana asiana.

Seppo Sipilä

Johtava asiantuntija, raamatunkäännöstyö, Suomen Pipliaseura