AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Raamatunkääntäjät teurastajina

Pöydällä Raamattu ja sen heijastus

Hiljattain kävin yhdessä sambialaisen käännöstyöryhmän kanssa läpi tekeillä olevaa nsengankielistä 3. Mooseksen kirjan käännöstä. 3. Mooseksen kirja on eräänlainen muinaisten israelilaisten kulttimenojen käsikirja. Siksi se sisältää paljon temppelissä toteutettujen uskonnollisten juhlien ja erilaisten uhrimenojen teknisiä yksityiskohtia. Kirja alkaa selityksellä siitä, mitä keskeiset uhrit ovat ja kuinka ne tulisi suorittaa oikein. Luettelon kolmas uhrityyppi on sellainen, jossa vain osa uhrieläimestä poltetaan alttarilla, joten ohjeissa selitetään huolellisesti, mitä nämä osat ovat.

Nsengan kääntäjät olivat seuranneet työn pohjaksi valittua englanninkielistä tekstiä sekä lukeneet hepreankielistä pohjatekstiä parhaan kykynsä mukaan, mutta uhrattavaksi määrättyjen eläimen osien kohdalla oli tullut hankaluuksia (3. Moos. 3:3–4). Rasvalle ja sisäelimille löytyi kyllä kaikkien hyvin tuntemat sanat. Me nykysuomalaisetkin tiedämme, mitä ovat munuaiset ja maksa. Mutta sitten ohjeissa mainitaan maksan ”päällä” oleva joteret, hepreankielinen tekninen nimitys yhdelle maksan osista. Englanninkielinen malli sanoi sen olevan ”maksan paras osa” (the best part of the liver), joten kääntäjät arvelivat, että käännökseksi riittää maksa, nsengaksi ciwu. Näin sitten olikin heidän käännöksessään. Vuoden 1992 virallisessa suomennoksessa joteret on muuten käännetty maksan takalohkoksi.

Käännösten läpikäymisen yksi tavoitteista on varmistaa, että käännös sisältää pohjatekstin kaikki osat sopivassa muodossa, joten kysyin, tarkoittaako nsengankielinen teksti tässä tapauksessa, että alttarilla poltettavaksi päätyy koko maksa. Kääntäjät kertoivat, että he päättivät käyttää pelkkää maksa-sanaa, ciwu, koska eivät tienneet, mikä tuo joteret, maksan paras osa, oikein on.

Raamattua käännetään siten, että ensin kääntäjä tai kääntäjät tekevät raakatekstin, jota sitten tarpeen mukaan hiotaan edelleen. Koska Raamattu sisältää monia yksityiskohtia, jotka ovat arkielämälle vieraita, kuten tuo edellä mainittu joteret, työryhmiin pyritään saamaan mukaan ihmisiä, joilla on kokemusta eri elämän alueilta. Kääntäjät eivät silti saata tietää kaikkea tarpeellista. Niinpä heille on usein koottu avuksi palauteryhmiä ja asiantuntijoita, jotka auttavat paikkaamaan aukkoja tiedoissa ja taidoissa, jos sellaisia on. Minun ja muiden raamatunkäännöstyön asiantuntijoiden, käännöskonsulttien, odotetaan osaavan vastata kaikkiin, tai ainakin lähes kaikkiin, kääntäjien esittämiin kysymyksiin.

Nsengankielisen Raamatun kääntäjät kysyivät siksi minulta, mitä heille tuntematon hepreankielinen sana tarkoittaa. En minä sellaista noin vain tiedä, mutta osaan käyttää sanakirjoja ja lähdeteoksia hyväkseni. Joten, keskustelu velloi muinaisen Lähi-idän kulttuureissa sekä eläinten sisäelimissä ja niiden anatomiassa. Tässä tapauksessa nautaeläimen anatomian tuntemuksella saattaa nimittäin olla merkitystä. Termin käyttöön Raamatussa saattoi hyvinkin vaikuttaa muinainen Lähi-idän kulttuuri. Muinaiseen kulttuuriin kuului enteiden tutkiminen ja eräs sen erikoisala oli hepatoskopia, maksan tutkiminen. Enteiden tutkijat kiinnittivät huomiota maksan eri osiin koettaessaan selvittää jumalten tahtoa. Vaikka 3. Mooseksen kirjan kuvaamissa uhrimenoissa ei ollut kyse tästä eikä missään sanota, että muinaiset israelilaiset olisivat harjoittaneet tällaista enteiden tutkimista, tutkijat ovat arvelleet, että maksan osilla saattoi olla myös muinaisille israelilaisille merkitys, jota emme enää tunne. Vaikuttaa siksi, että meidän on syytä, kertoa lukijoille, että maksasta poltettiin alttarilla vain osa. Vaan, mikä olisi sen osan nimi? Olisimme tässä vaiheessa tarvinneet yhden teurastajan!

Lopputuloksena käännöksessä on nyt termi, joka tarkoittaa maksan lisäosaa, kokatilila ku ciwu. Koska kääntäjät eivät olleet varmoja, kuinka muut tulkitsisivat tämmöisen ilmauksen, asia vaatii seuraavaksi ymmärrettävyystestaamista. Testaamisella pyritään ensisijaisesti selvittämään, ettei kukaan ymmärrä käännöstä vahingossa aivan väärin. Siksi on selvitettävä, mitä muut nsengan puhujat kuvittelevat tässä tapauksessa alttarilla poltettavan. Mitä mielikuvia termi maksan lisäosa, kokatilila ku ciwu, heille oikein tuo? Onko kyseessä ehkä jokin syövän kaltainen kasvannainen, tai mahdollisesti ravinnoksi kelpaamaton osa maksaa? Olisiko sittenkin pitänyt kutsua lisäosaa englanninkielisen mallin mukaisesti ”parhaaksi osaksi” ja mitä se sitten olisi tuonut lukijoiden mieleen?

Yksi raamatunkääntäjien ja työssä muuten mukana olevien kohtaamista haasteista liittyy muinaisen maailman tekstiin tuoman outouden säilyttämiseen. Kun pyritään kääntämään ymmärrettävällä tavalla, miten outouden kanssa toimitaan? Tekniset, vaikkapa anatomiaan tai kulttiin liittyvät termit ovat siksi hankalia. Nsengaa puhuvat ihmiset kyllä tuntevat maksan ja siitä valmistetaan ruokaa, mutta silloin maksan eri osien nimityksillä ei ole suurta väliä. Kiusaus sivuuttaa hankalat yksityiskohdat on suuri, mutta kääntäjät tietävät varsin hyvin, ettei käännös saa antaa väärää kuvaa Raamatun tekstin merkityksestä. On siksi aina huolellisesti harkittava ja punnittava eri vaihtoehtoja. Mitä tapahtuu, jos valitaan tämä käännös eikä tuota toista? Milloin yksityiskohdilla, kuten maksan eri osien nimityksillä, on merkitystä ja milloin ei. Asiaan ei ole, patenttiratkaisua, vaan kukin tapaus on aina harkittava erikseen.

Raamattu teroittaa uudelleen ja uudelleen, että Jumalan antamia käskyjä on toteltava. Siksi kirjaa käännettäessäkään ei voi toimia leväperäisesti.

Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea, ja kaikki, mitä sen tulee tehdä. (2 Moos. 18:20)

Kirjoittaja on Suomen Pipliaseuran raamatunkäännöstyön johtava asiantuntija Seppo Sipilä

Kuva: Aaron Burden/Unsplash

Avainsanat: