Kuka on Pyhä?

Kun sytytän pyhäinpäivänä kynttilän rajan taakse siirtyneelle rakkaalleni, mieleeni nousee epäilys. Mitä tapahtuu, jos tuonpuoleisuuteen kutsuttu ei olekaan tarpeeksi pyhä? Itsessäni en ainakaan tunnista tippaakaan pyhyyttä. Kaukana siitä.

Yliopistossa teologian opiskelijoille opetettiin, että pyhä tarkoittaa arkisesta erotettua. Eli jotain toisenlaiselle todellisuudelle varattua. Mitä minussa olisi toisenlaista, mikä minussa olisi erotettu pyhälle? Enhän osaa erottaa arkea pyhästä edes viikonpäivissä tai vuodenkierrossa nykyisessä maailmassa, joka ei koskaan lepää.

Kynttilän liekin värisevä lämpö palauttaa minut hautajaispäivän steariinin ja kukkien tuoksuun. Kristillisissä hautajaisissa arkun kanteen tai vainajan rintaan piirretään ristinmerkki. Sama merkki piirretään kastettavan rintaan ristiäisissä.

Liekin lämmössä oivallan, että siinähän se Pyhä on. Ristinmerkissä. Merkissä, jolla minut on erotettu Jumalan omaksi vastasyntyneenä, ja joka saattaa minut hänen luokseen hautajaispäivänä. Ristinmerkki tuo toisenlaisen todellisuuden osaksi minua.

Ristinmerkin pyhä ei ole omaani, vaan se on annettu lahjaksi. Ristin merkitsemänä kuulun Kristukselle, ja hänen pyhyytensä heijastuu minuunkin. Joskus Pyhän heijastus tuntuu vain alkeellisena aavistuksena, joskus ei edes sellaisena. Silti toisenlaisen maailman hipaisu on osa minua, se on kuin näkymätön leima sielussani.

Onneksi tämä lainattu pyhyys ei ole muutenkaan minusta kiinni. Oma vajavaisuuteni ja epätäydellisyyteni ei tahraa minuun merkittyä täydellistä pyhyyttä. Päinvastoin.

Pyhäinpäivä kutsuu tavallisia

Vajavaisesta pyhyydestä kertoo myös Pyhäinpäivään kirkkovuodessa kuuluva evankeliumiteksti, joka on ote Jeesuksen vuorisaarnasta. Tässä Raamatunkohdassa Jeesus luettelee ihmisiä, jotka ovat kutsuttuja Taivasten Valtakuntaan, Iankaikkisuuteen. Sinne Pyhien paikkaan jonne kynttilää sytyttäessäni toivon rakkaanikin siirtyneen.

Oikeastaan vuorisaarna on tervetulopuhe, jossa kuulija kutsutaan Jumalan valtakuntaan, Pyhien yhteyteen. Ja varsin virkistävä tervetulopuhe se onkin. Vuorisaarnassa ei nimittäin aseteta kohtuuttomia pääsyvaatimuksia eikä ehtoja. Siinä ei ylistetä stereotyyppisiä pyhiä ja voimakkaita, jotka kaikkien ihailemina puolustavat uskoaan. Sen sijaan siinä kutsutaan Taivasten valtakuntaan syrjittyjä ja alhaisia, tavallisia ihmisiä, joissa ei ole sädekehää eikä glooria.

Vuorisaarnassaan Jeesus julistaa Taivasten Valtakuntaa, joka on Jumalan lupaus iankaikkisuudessa, mutta kuitenkin jo läsnä olevaa todellisuutta Jeesuksen sanoissa ja teoissa. Taivasten valtakunta on jo olemassa niissä ihmisissä, jotka kuulevat häntä. Niissä, jotka ovat ristin merkitsemiä ja Jumalan omia, pyhiksi erotettuja.

Pyhäinpäivän kynttilän liekissä aavistan ohuen verhon tämän- ja tuonpuoleisuuden rajalla. Lämpimän valon läpi näen tutut, hymyilevät kasvot, jotka odottavat rajan toisella puolen. Pyhyydestä osallisina, lähellä Jumalaa.

Pipliaseuran UT2020 käännöksessä tervetulotoivotus Jumalan valtakuntaan sanoitetaan näin. Tunnistatko itsesi?

Vuorisaarna

Kun Jeesus näki väkijoukon, hän nousi vuorelle. Hän istuutui, ja oppilaat tulivat hänen luokseen.
Jeesus alkoi puhua ja opetti heitä näin:
»Onnellisia ovat hengeltään köyhät:
taivaiden valtakunta on heidän.
Onnellisia ovat suruaan valittavat:
heitä lohdutetaan.
Onnellisia ovat maltilliset:
he perivät maan.
Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano:
he saavat kyllikseen.
Onnellisia ovat myötätuntoiset:
heitäkin kohdellaan myötätuntoisesti.
Onnellisia ovat puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Onnellisia ovat rauhantekijät:
heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.
Onnellisia ovat ne, joita vainotaan oikeudenmukaisuuden vuoksi:
taivaiden valtakunta on heidän.»
»Onnellisia olette te, kun teitä minun vuokseni pilkataan ja vainotaan ja kun teistä levitetään kaikenlaisia pahantahtoisia valheita. ₁₂Iloitkaa ja riemuitkaa, koska saatte taivaassa suuren palkkion. Vainottiinhan profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»
(Matt. 5:1-12)

Teksti: Mari Mäkelä, sidosryhmäpäällikkö, Suomen Pipliaseura

Vanhaa testamenttia käännetään parhaillaan suomeksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Pipliaseura ja vähemmistökirkot ovat yhdessä käärineet hihansa, jotta mittava käännöshanke voi toteutua. Nykyinen rahoitussuunnitelma ei kuitenkaan kata vielä äänikirjatuotantoa. Samalla Piplian omavastuuosuutta rahoitetaan eri lähteistä.

Tarvitsemme talkoisiin myös sinut! Tue Vanhan testamentin käännöstyötä: https://www.piplia.fi/lahjoita/etta-sana-kuuluisi/