BLOGI, YLEINEN |

Pahanhajuinen faaraon silmissä?

Seuraan toisen Mooseksen kirjan jakuutin käännöstyötä Pietarissa. Kääntäjä Olga Stepanova ja käännöstyötä konsultoiva Seppo Sipilä käyvät läpi raakakäännöstä. Viidennessä luvussa kuvataan, kuinka faarao ensimmäisen kerran koventaa israelilaisten pakkotyötä, ja israelilaisten päällysmiehet syyttävät Moosesta ja Aaronia israelilaisten ongelmista.

Suomennoksessa (1992) päällysmiehet toteavat ”olette saattaneet meidät faaraon ja hänen väkensä vihoihin” (2. Moos. 5:21). Hepreankielisessä alkutekstissä käytetään kielikuvaa puhuen israelilaisten saattamisesta pahanhajuisiksi faaraon silmissä.

– Toimisiko jakuutiksi sama kielikuva?, kysyy Seppo.

– Jakuutissa on sana inhottavalle hajulle, Olga vastaa ja miettii hetken. – Kyllä, kyllä se toimisi. Kielikuva säilyy siis jakuutiksi. Ihailen Olgan ja Sepon rautaista ammattitaitoa ja mietin, miksei käännöskomitea katsonut kielikuvan toimivan suomeksi.

Vähän aiemmin Olga ja Seppo keskustelivat heprean sanasta damîn (”verien sulhanen”), joka on käännetty suomeksi veriylkä (2. Moos. 4:25). Olga on ehdottanut verisukulainen tai sukulainen veren kautta.

– Mitä verisukulainen tarkoittaa jakuuttikulttuurissa, Seppo kysyy.

– On yhteisiä sukulaisia, Olga vastaa.

– Se on todella selkeä ja selvä, Seppo toteaa. Seuraan huvittuneena vierestä, veriylkä ei sano minulle yhtään mitään.

Käännöstiimin työn seuraaminen on ollut kiehtovaa. Huomaan yhtymäkohtia tekemääni hiv-työhön: on osattava tehdä oikeita kysymyksiä, jotta kulttuuri tulee oikein huomioiduksi. On annettava paikallisten toimia asiantuntijoina. Joskus tulee tehtyä asioita, joille joku voi tuhahtaa kuten minä veriylkälle.

Kirjoittanut: Matleena Järviö

Kuva: vasemmalta lukien jakuutin kääntäjät Antonina Everstova, Konstantin Everstov, Jana Tarnovskaja sekä raamatunkäännöstyötä konsultoiva Seppo Sipilä.

Avainsanat: ,