VT2028 – Kysymyksiä ja vastauksia

Vanhaa testamenttia käännetään uudelleen suomeksi, jotta Raamattu pysyy ymmärrettävänä, ajanmukaisena ja saavutettavana nykykieliselle lukijalle.

Kieli ja lukutavat muuttuvat, vanhat käännökset eivät aina avaudu nuoremmille sukupolville, ja digitaalinen lukutapa edellyttää sujuvampaa ja rytmiltään modernia tekstiä. Lisäksi alkutekstien tutkimus ja uudet käsikirjoituslöydöt mahdollistavat aiempaa tarkemman ja läpinäkyvämmän käännöksen.

Tavoitteena on, että Raamattu pysyy elinvoimaisena, merkityksellisenä ja helposti saatavana kaikille suomea ymmärtäville.

Tuomas Juntunen, raamatunkääntäjä, kieliasiantuntija: Yllättävintä ja palkitsevinta on ollut huomata, kuinka eläväksi ja samaistuttavaksi Raamatun teksti voi tulla, kun käännöstyössä painotetaan nykykielisyyttä ja ymmärrettävyyttä sen sijaan, että teksti tehtäisiin muinaisen tai ylevän kuuloiseksi.

Hanna Vanonen, raamatunkääntäjä, eksegetiikan asiantuntija: Kääntäessä tekee tekstin sisällöstä ja kielestä löytöjä joka päivä – ehkä ne suurimmat kirkastuvat sitten vasta hankkeen lopuksi, kun on aikaa rauhassa jäsentää ajatuksiaan ja käydä läpi muistiinpanojaan. Palkitsevaa on huomata vähän väliä, miten laajasti Raamatun tekstit resonoivat erilaisten tämän(kin) ajan kysymysten kanssa.

Yksi suurimpia iloja käännöstyössä on saada osallistua merkittävään kulttuurihankkeeseen aikana, jolloin ei ole ollenkaan itsestään selvää saada leipäänsä vanhojen kielten osaamisesta tai kulttuuriperinnön vaalimisesta. Samoin arvostan kovasti eri kirkkokuntien halua olla yhdessä mukana tällaisessa hankkeessa ja tehdä yhteistyötä kaikille tärkeän tekstin äärellä.

Hanna Vanonen, raamatunkääntäjä: Yksi haaste on suhteellisen tiivis aikataulu. Juuri kun tuntuu, että on kunnolla päässyt sisälle yhteen Raamatun kirjaan, onkin jo aika siirtyä seuraavaan. Onneksi käännöksen tekijöitä ja kommentaattoreita on hankkeessa kaikkiaan niin monta, että käännökset ehditään käydä läpi useaan otteeseen ennen julkaisua – vaikka me kääntäjät olisimmekin siihen mennessä jo kauan työskennelleet muiden tekstien parissa.

Eräs erityisen vaikeana mieleen jäänyt aihealue on temppelikuvaukset. Esimerkiksi 1. Kun. 7 oli haastava kääntää: ihan kaikkea sanastoa ei tunneta, tekstissä on epäloogisuuksia (esim. pylväiden määrä jakeissa 2–3) ja lisäksi asia, josta puhutaan, on suurimmalle osalle nykylukijoista melko lailla tuntematon.

Tuomas Juntunen, raamatunkääntäjä: Haastavinta kääntämisessä on ollut se, että alkuteksti on usein hyvin vaikeaa ymmärtää, ja vaikka sen merkityksen lopulta saa selville, sen ilmaiseminen sujuvalla ja ymmärrettävällä suomen kielellä on vaativa tehtävä. Lisäksi henkilökohtaisesti on haastavaa, jos on keksinyt omasta mielestään toimivan ratkaisun, mutta lukijapalaute osoittaakin, ettei valittu ilmaus toimikaan ja on keksittävä uusi.

Vanha testamentti VT2028 käännetään Raamatun hepreasta ja arameasta. Hankkeessa ei olla tekemässä uusittua käännöstä jonkin aiemman suomennoksen pohjalta vaan täysin uusi käännös lähtien alkukielestä.

Nykyihmiset ovat tottuneet ajattelemaan Raamattua yhtenä kirjana, mutta Vanhan testamentin syntyaikoihin tai edes ajanlaskun alussa ei ollut vakiintunutta käsitystä yhdestä tekstikokoelmasta. Vanhan testamentin tekstit säilyivät lukuisissa erillisissä kirjakääröissä, joiden ajoittaminen on monimutkaista.

Hepreankielisten tekstien osalta olemme pitkälti yli tuhat vuotta myöhempien keskiaikaisten käsin kirjoitettujen kirjojen varassa, jotka eivät aina edusta varhaisinta tekstimuotoa, vaikka edustaisivatkin yhtä muinaista tekstimuotoa.

Tutkimuksessa saadaan jatkuvasti uutta tietoa Vanhan testamentin alkukielisistä teksteistä. Samalla kaikista kirjoista ei ole olemassa tieteellistä editiota, jossa olisi punnittu eri käsikirjoitusten lukutapoja ja päätelty, mikä on varhaisin tekstimuoto. On siis vaikea sanoa, mikä Vanha tai vanhin testamentti on.

VT2028-käännöksessä käytettävä pohjateksti perustuu tieteellisiin editioihin. VT2028 käännetään nk. masoreettisesta tekstistä, joka on julkaistu tieteellisesti toimitetuissa laitoksissa Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS) ja Biblia Hebraica Quinta (BHQ). Masoreetit olivat keskiajalla toimineita juutalaisia kirjanoppineita, jotka kehittivät raamatunheprean kirjoitusjärjestelmää esimerkiksi lisäämällä siihen vokaalimerkit.

VT2028-käännöksessä masoreettisesta tekstistä poiketaan vain painavista filologisista syistä, kun on syytä epäillä, että masoreettisessa tekstissä on virhe. Poikkeama perustuu antiikin ajan muihin tekstilähteisiin.

Jos jonkin kohdan merkitys on hepreankielisessä tekstissä epäselvä, VT2028-käännökseen tehdään siitä selittävä alaviite, joka Raamattu.fi-palvelussa ja Piplia-sovelluksessa aukeaa tekstiyhteyteen.

Kääntämisen onnistumiseksi on tiedostettava myös se todellisuus ja tutkimustilanne, missä olemme, ja tehtävä käytännöllisiä ratkaisuja, jotka perustuvat parhaalla mahdollisella tavalla jo tehtyyn tutkimukseen.

VT2028-hankkeessa ei korjata vanhojen käännösten virheitä, vaan teksti käännetään kokonaan uudelleen suoraan Vanhan testamentin alkukielestä.

Yksi käännöstyön haastavimmista kysymyksistä on Jumalan nimen suomentaminen. Vanhassa testamentissa Jumalalla on erisnimi JHWH, suomalaisittain Jahve. Nimi esiintyy hepreankielisessä tekstissä noin 7 000 kertaa. Juutalaisessa perinteessä Jumalan nimeä ei sanota ääneen, ja monissa raamatunkäännöksissä nimi on piilotettu kiertoilmausten, kuten Herra, taakse. Miten suomenkieliselle lukijalle voisi osoittaa sen, että alkutekstissä esiintyy Jumalan erisnimi JHWH ja missä kohtaa yleisnimi elohim, Jumala? Käännöksessä on otettu käyttöön korostusväri: punaisella värillä on merkitty ne kerrat, kun alkukielen tekstissä on erisnimi JHWH, mustalla tekstillä on Jumala silloin, kun alkutekstissä käytetään sanaa elohim. Jumalasta käytetään Vanhassa testamentissa myös lukuisia muita nimiä. Ne on nyt kaikki käännetty suomeksi.

Lue lisää: Mikä on Jumalan nimi?

Käännöstä ei tehdä alusta loppuun, vaan työ jaetaan neljään käännösjaksoon vuodessa. Jaksoissa tekstimäärät ovat suunnilleen yhtä suuria. Käännöstyö aloitettiin helpommista teksteistä siirtyen vaikeampiin. Käytännössä järjestys on joustava, esimerkiksi Psalmien käännös haluttiin tehdä jo varhain.

Molempien kirjojen kääntämisessä on omat erityisongelmansa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa haasteellista on se, miten maailmankuvaan liittyvät asiat käännetään. Jobin kirjassa haasteena on kohdat, joiden pohjatekstin merkitys on kaikille tutkijoille epäselvä.

Proosapainotteisen tekstin kääntäminen on usein helpompaa kuin runollisen, koska runoteksteissä runotyyliin ja -rytmiin liittyvät kysymykset ohjaavat vaihtoehtoja. Runossa äänteillä, alkusoinnuilla, kaksoismerkityksillä, metaforilla ja muilla runon tehokeinoilla on erityinen merkitys. Samalla ilmaisutavat ovat usein kieleen sidottuja: kääntäjän täytyy löytää luovia keinoja kääntääkseen pohjatekstin tyyli ja merkitys onnistuneesti kohdekielelle.

Äänikirjan ohjeistuksessa noudatamme yleistä suomen kielen periaatetta, jossa sana luetaan niin kuin se kirjoitetaan. Nimistössä on pääsääntöisesti säilytetty sama kirjoitusasu, kuten se nykyisessä Kirkkoraamatussa on. Nimistö on kääntämisen kannalta kiinnostava teema, johon liittyy paljon käännöshistoriaa ja nyansseja. Lue lisää: Mikä on Iisakin vaimon nimi?

Sanavalintoihin vaikuttaa keskeisesti konteksti eli se, millaisessa asiayhteydessä kyseinen sana esiintyy. Sanavalintaan saattaa tällaisessa tapauksessa vaikuttaa esimerkiksi tavumäärä tai sanassa esiintyvät äänteet, varsinkin runoja käännettäessä. Käännettäessä pyritään myös , niin että jos jokin sana toistuu tiheästi, perusilmaukselle etsitään välillä synonyymejä.

Käännöstä on tekemässä monta asiantuntijaa: kääntäjät, Piplian muut asiantuntijat sekä ekumeeninen ohjausryhmä. Yhteistuumin päästään parhaimpaan lopputulokseen sanavalinnoissa. Kääntämistä ohjaa parikymppisten kielentaju, ja Elisa-mallilukijaa käytetään sisäisenä työkaluna, kun mietimme sananvalintoja. Taustalla on tietoa 20-vuotiaiden kielen ymmärtämisestä ja sen mahdollisista haasteista. Lähdemme samalla siitä, että mikä on ymmärrettävää parikymppiselle, on ymmärrettävää myös tätä vanhemmille. Lisäksi käännöstä testataan laajasti tavallisilla lukijoilla, ja testitulokset vaikuttavat muun muassa sanavalintoihin.

Käännöstä on testattu laajasti tavallisilla lukijoilla, koska heitä varten käännöstä tehdään. Testaukset ovat vaikuttaneet monin tavoin käännösratkaisuihin, sekä yksittäisiin sanoihin että tyyliin. Esimerkiksi kääntäjien ensimmäisessä luonnoksessa esiintynyt muoto “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt hehkuttivat…” sai testaajilta kritiikkiä, heidän mielestään ”hehkuttaa” ei ollut sopiva tyyliltään tekstiin. Käännöksen muotoiluun tuli neutraalimpi ilmaus: “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt puhuvat, miten onnellinen minä olen.”

VT2028 kääntäminen jatkuu: Liity testiryhmään!

Uusi suomennos on asiantuntijoiden, kirkkojen edustajien ja laajan testauksen yhteistulos. Tekoälyllä voidaan kyllä tuottaa ”joillekin kielille jonkinlaisia käännöksiä”, mutta niiden laatu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mihin käännöstyöhön erikoistuneiden tiimien työ yltää. Muinaisten Lähi-idän kielien, käsikirjoitusten ja tekstikritiikin osalta työ on varminta jättää edelleen koulutetuille osaajille. Käännöshankkeessa hyödynnetään toki tekoälyä siinä, missä se tuo selkeää lisähyötyä: Käännöstestien aineistojen analysoinnissa, käännösohjelmistoon sisältyvissä tekstikoherenssiin liittyvissä toiminnoissa, digitaaliseen julkaisuun liittyvissä automaatioissa sekä oikoluvussa.

Käännöksen luotettavuuden mittaaminen on monimutkainen kysymys. Tämä johtuu siitä, että luotettavuus voidaan ymmärtää usealla erilaisella tavalla. Puhetta käännöksen luottavuudesta tapaa tavallisimmin yhteyksissä, joissa arvioidaan käännöksen käyttökelpoisuutta. Silloin harvemmin arvioidaan sitä, palvelevatko käännettäessä käytetyt periaatteet sitä tavoitetta, joka juuri arvioitavalle käännökselle on asetettu. Luotettavuuden sijasta Raamatun kääntämistä harjoittavat tahot puhuvat mieluummin tarkkuudesta. Tarkkuudella tarkoitetaan silloin sitä, kuinka hyvin käännös pystyy välittämään lähtötekstin asiasisällön. Tähän vaikuttaa erityisesti käytetyt käännösperiaatteet, joita ei voi sivuuttaa käännöksiä arvioitaessa.

Käännettäessä tekstiä kieltä toiselle, kääntäjät tekevät aina tulkintaa. Syynä on se, etteivät kielet vastaa koskaan täysin toisiaan. Esimerkiksi hepreassa, arameassa ja kreikassa on kieliopillisia rakenteita, jotka jo itsessään edellyttävät lukijalta tulkintaa. Niinpä myös kääntäjät joutuvat tulkitsemaan, mitä tekstillä oikeastaan halutaan sanoa. Tulkintaa tarvitaan myös, kun valitaan erilaisten käännösvaihtoehtojen välillä miettien, mikä vaihtoehdoista vastaa parhaiten lähtötekstin sisältöä sekä käännösperiaatteita.