RAAMATTUMIETISKELY |

#rauha: Ihme minussa

Miksi minä olen tällainen? Sitä minä pohdiskelen liian usein. Käännän katseeni sisäänpäin: näen vikani, huonouteni ja kömpelyyteni. Haluaisin peilikuvalleni urheilullisemman kehon, sileämmän ihon ja hienompia ajatuksia. Katson itseäni armottomasti. Mitä piilotan tänään ulkokuoren ja piikikkäiden sanojen alle? Nappaan 15 selfietä tarkkaan valitusta kulmasta leveästi hymyillen kahvikupin kanssa, kelpuutan niistä yhden, laitan pari filtteriä, keksin nasevan kuvatekstin ja osuvat hashtagit. Haluan mahdollisimman paljon tykkäyksiä – hyväksyntää.

Ihana päivä alkaa aamukahvilla. #kaunisaamu #aamukahvi #selfie #positiivisuus #ihanaelämä #feelinggood

Hymy on ehtinyt hyytyä jo kelvollista kuvaa valitessa: pyöreät posket, kaksoisleuka, outo hymy, silmät puoliksi auki, tukka huonosti… tämä saa kelvata. Miten ihmeessä kaikki muut näyttävät niin hyviltä, lähes täydellisiltä? On valtavan helppoa verrata itseään niihin, joilla on täydellinen vartalo, kauniit kasvot, koti kuin sisustuslehdestä ja vaatteet juuri oikeaa merkkiä. Instatäydellisyyttä katsoessaan huomaa tuntevansa itsensä monella tavalla riman alittajaksi, arkisen harmaaksi ja epätäydelliseksi täydellisten rinnalla. Tosin yleensä tarinat täydellisyyttä hipovien kuvien taustalla ovat usein hyvinkin epätäydellisiä: seesteisen kuvan taustalla on korvia repivä meteli, ennen aurinkoista hymykuvaa on juuri riidelty ja aurinkolasit peittävät itkuiset silmät tai upeasta sisustuskuvasta on rajattu pois tiskit ja lehtipinot. Sitä kai me kaikki teemme: rajaamme pois kaiken sen, mikä rikkoo kauniin kulissin. Silti pohdin, miksi minäkin suostun rajaamaan säröt pois.

Juuri, kun olen kriittisyydenpuuskassa poistamassa julkaisemaani selfietä, Raamattu-sovelluksen push-ilmoitus muistuttaa: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä” (Psalmi 139: 13–14). Jumala ei katso minua ihmisen silmin, vaan näkee minut armon ja rakkauden läpi. Aavistan ohuina hetkinä minuun syvälle kätketyn ihmeen. Arvoni on muussa kuin tarkkaan rajatussa instatäydellisyydessä. Annan kuvan olla, mutta lisään siihen #ihmeminussa. Jumala näkee ihmeen minussa – aina. Kunpa olisikin helpompaa nähdä ihme itsessäni!

Anu Backman
Kirjoittaja on tubettava pappi, joka työskentelee Iisalmen seurakunnassa. Löytyy somesta nimellä unabac.

#Syvemmälle
1. Moos 1:31
Sef. 3:17
Kuka olen somen ulkopuolella?


Teksti on osa Suomen Pipliaseuran julkaisemaa #rauha-materiaalia.

Tästä pääset lukemaan kaikki #rauha-materiaalin tekstit. Koko materiaalin voit ladata pdf-muodossa tästä: #rauha. Rauha-materiaali on myös Piplia-sovelluksen lukuohjelmana.