AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA, YLEINEN |

Kristittynä Lähi-idässä: yhteisössä on voimaa!

Labib Madanat

Israelin ja Palestiinan Pipliaseurojen koordinaattori Labib Madanat vierailee parhaillaan Suomessa. Vuonna 1964 Jerusalemissa syntynyt Madanat on sukujuuriltaan jordanialainen, mutta on asunut monissa arabimaissa. Hän tuntee Lähi-idän kristittyjen tilanteen monipuolisesti.

Palestiinassa uskonnolla ei ole merkitystä

Neljä vuotta sitten Madanat perheineen muutti pois Palestiinasta, takaisin Jordaniaan.

– Erityisesti vaimolleni muutto oli helpotus. Palestiinassa konflikti on jatkuvasti läsnä. On vaikeaa seurata vierestä palestiinalaisten ystäviesi sortoa tarkistuspisteillä. Tilanne on sama kaikille palestiinalaisille, uskonnosta riippumatta. Heitä kohdellaan aina ensisijaisesti palestiinalaisina tai arabeina, ei kristittyinä tai muslimeina, Madanat kertoo.

Toisaalta palestiinalaisten kristittyjen asema on myös vaikeutunut. Palestiinalaishallinnon kehittyessä äärisuuntauksia kohti kristittyjen palestiinalaisten on yhä vaikeampaa asettua hallituksensa politiikan taakse. Vuoden 2000 jälkeen Palestiinasta onkin muuttanut pois valtava määrä kristittyjä.

– He eivät koskaan voi saada Israelin täysivaltaista kansalaisuutta etnisen taustansa vuoksi, mutta eivät myöskään koe palestiinan hallinnon politiikkaa identiteettinsä mukaiseksi, Madanat kuvailee.

Kuuluvuus ja yhteisö tärkeimpiä

Jordaniassa tilanne on toisenlainen. – Siellä en koe itseäni vähemmistön edustajaksi. Olen jordanialainen – kuulun siis enemmistöön, vaikka edustan vähemmistöuskontoa. Meidän on vahvistettava kuuluvuudentunnettamme, osallisuuttamme omassa maassamme, ja sitä kautta uskoamme. Mikä hyvänsä muu voi olla meille pidemmän päälle vahingollista.

Haasteitakin luonnollisesti on. Jordanian lain edessä kristitty voi kyllä muuttaa uskontoaan muslimiksi, mutta toisin päin se ei ole mahdollista. Kristityille vanhemmille on myös mahdotonta adoptoida lapsi, jota ei voi syntyperältään  todistaa kristityksi.

– Islamissa ajatellaan, että kaikki lapset ovat jo syntyessään muslimeja, niinpä lasta ei voida sijoittaa kristittyyn kotiin. Ikävä kyllä adoptio ei muutenkaan kuulu kulttuuriimme. Orpokodit ovat täynnä lapsia, joita kukaan ei halua.

– Jordanian hallitus kannustaa uskontojen täydellistä erottamista toisistaan. Jos kristityt esimerkiksi tekevät näkyvää evankeliointia, hallitus kieltää sen vedoten kristittyjen omaan turvallisuuteen. Hallitus on silti suvaitsevainen verrattuna kansaan, josta suuri osa on hyvin suvaitsematonta. Suvaitsemattomuus syntyy tunteista ja tuntemuksista, eikä liity faktoihin.

Uskonto on julkinen asia

Toisin kuin Suomssa, arabikulttuurissa uskonto ei ole yksityinen asia. Se on hyvin julkista. On oikeastaan epäkohteliasta olla puhumatta uskonnosta.

– Olemme vieraanvaraisia ja luonnostamme uskonnollisia. Se tarjoaa hyvän lähtökohdan uskon jakamiselle ja keskustelulle. Sanonkin ihmisille: jos meillä on valtaväylä, miksi yritämme kaivaa tunnelia? Jos ovi on jo auki, miksi yrittäisimme kiivetä ikkunoista?

– Toisaalta arabikulttuuriin kuuluu uskontoa vaihtavien syrjitä. Meidän on kyetävä suojattava niitä muslimiveljiä ja -sisaria, jotka kääntyvät kristinuskoon. Jos yhteisö puolustaa jäseniään, vaikutus on kaikista suurin. Autamme kääntyneitä saamaan turvaa ja yksityisyyttä harjoittaa uskoaan. Samalla meidän on myös pidettävä kiinni uskottavuudestamme. Kun kristityt kääntyvät islamiin, he kohtaavat perheiltään samaa syrjintää ja vainoa kuin islamista kristityiksi kääntyvätkin. Kunniamurhat ja vainot eivät ole yksin uskontoon liittyvä ongelma vaan koko arabikulttuurin ongelma.

Taivas on rajana

Madanat uskoo, että kristityillä arabeilla on paljon annettavaa yhteisöilleen. – Sen sijaan, että ajattelemme muslimien olevan vihollisiamme, meidän tulisi keskittyä siihen, mitä annettavaa meillä on.

Viime Ramadanina, auringon laskiessa, Pipliaseuran vapaaehtoiset kulkivat Ammanin liikenneruuhkissa jakamassa lahjapusseja, joihin oli pakattu vesipulloja, kakunpaloja ja taateleita. Lisäksi jokaisessa oli kirjanmerkkejä, joihin oli painettu lainauksia eri tahoilta yhteiselon tärkeydestä.

– Saimme tempauksestamme uskomattoman hyvää palautetta. Se oli hyvin jordanialainen tempaus. Kun keskitymme siihen, mitä annettavaa meillä on yhteiskunnallemme, silloin vain taivas on rajana!