AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

”Uskontoja ei voida sivuuttaa, kun puhutaan kehityksestä”

Uskontojen avulla voidaan edistää kehitystä monella tavalla. Silti YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa uskonnollisia toimijoita ei huomioida.

Kansainvälisen Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan kahdeksalla ihmisellä kymmenestä koko maailman väestöstä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus. Luku on niin suuri, ettei sitä voi olla huomioimatta myöskään kehitysyhteistyössä.

Aihe oli esillä viime viikolla Helsingissä järjestetyssä Uskonnot, kehitys ja eriarvoisuus -teemailtapäivässä, jossa kuultiin eri alojen asiantuntijoita uskonnon roolista kehitysponnisteluissa. Kepan ohjelmasuunnittelija Antti Turakka muistutti, että lähestysjärjestöt ovat olleet perinteisesti uranuurtajia kehitysyhteistyössä, eikä uskontoja voida jatkossakaan sivuuttaa, kun puhutaan kehityksestä.

– Uskonnot voivat edistää kehitystä monella tavalla, mutta ne voivat myös jarruttaa sitä. Uskonnon puolesta on esimerkiksi ylläpidetty epäoikeudenmukaisia valtarakenteita eri puolilla maailmaa, Turakka sanoi tilaisuuden alussa.

Usko synnyttää luottamusta

Suomen Pipliaseuran kehitysyhteistyön asiantuntija Matleena Järviö oli mukana kertomassa vammaisten oikeuksien edistämisestä kristilliseltä arvopohjalta. Suomen Pipliaseura toimii useissa maissa Afrikassa, yrittäen häivyttää häpeäleimaa hivin ja vammaisuuden ympäriltä.

– Uskonnoilla on hyvin vahva vaikutusvalta Afrikassa. Kun otamme esimerkeiksi Raamatun tekstejä, ne puhuvat sillä kielellä, jota ihmiset ymmärtävät. Näin saavutamme ihmiset paremmin, Järviö kuvaili.

Järviön mukaan Raamattua voidaan lukea hyvin monella tavalla. Esimerkiksi hiv-positiivinen voidaan nähdä syntisenä, tai sitten toisaalta lähimmäisen rakkauden kautta.

Ohjelma on kaikille avoin, ja mukana on myös muslimeja.

Paikalla myös mukana puhumassa ollut ulkoministeriön kehityspoliittinen neuvonantaja David Korpela totesi omassa puheenvuorossaan, että tietyissä maissa ihmisten on jopa vaikeaa luottaa järjestöön, jolla ei ole uskonnollista agendaa.

– Esimerkiksi Somaliassa ihmiset voivat ajatella kristityistä järjestöistä, että ainakin niissä uskotaan edes johonkin. Näihin järjestöihin saatetaan luottaa jopa enemmän kuin YK:hon, Korpela pohti.

Esimerkkejä ympäri maailmaa

Suomen Pipliaseuran Afrikan kokemusten lisäksi tilaisuudessa kuultiin esimerkkejä ympäri maailmaa siitä, kuinka uskonto on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa kehitykseen.

Helsingin yliopiston dosentti ja yliopiston lehtori Ville Päivänsalo kertoi kiinalaisen kristillistaustaisen avustustyön noususta, ja hänen mielestään Kiinan kasvava merkitys kehitysyhteistyössä tulisikin ottaa huomioon yhä voimakkaammin.

Vuosia Lähi-idässä asunut ja työskennellyt vapaa toimittaja Sanna Ra puolestaan kertoi islamististen toimijoiden avustustyöstä Egyptissä, keskittyen etenkin muslimiveljeskunnan kapenevaan tilaan.

– Islamistisilta toimijoilta on viety mahdollisuus osallistua poliittiseen toimintaan ja hyväntekeväisyystoimintaan. Tämä voi luoda pohjaa radikalisoitumiselle, Egypti tuntuu olevan tällä hetkellä yhden armeijan totuuden maa, Ra varoitti.

Nepalissa uskonnollista kääntymistä tutkinut Suman B. Paudel valotti taas kiinnostavasti kotimaansa tilannetta. Hinduvaltaisessa maassa etenkin alempien kastien köyhät edustajat ovat alkaneet kääntyä jopa joukoittain kristinuskoon, mikä on johtanut väkivaltaisiin iskuihin.

– On tarvetta ohjelmille, jotka voisivat lievittää jännitteitä kristittyjen ja hindujen välillä. Tarvitaan lisää uskontojen välistä dialogia, Paudel suositti.

Agenda 2030 ja uskonnot

Ulkoministeriön kehityspoliittinen neuvonantaja David Korpela huomautti, että uskonnollisia toimijoita ei ole huomioitu YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa eli Agenda 2030:ssa. Tämä on hänestä suuri kysymys, joka olisi ratkaistava: miten ottaa uskonnolliset yhteisöt mukaan kestävään kehitykseen?

Korpela muistutti, että esimerkiksi konfliktien jälkeen yhteiskunnassa luotto toisiin ihmisiin on kortilla. Ja monet ihmiset luottavat imaamiin tai pappiin enemmän kuin poliitikkoon. Uskoa ei voida siis jättää huomioimatta.

Uskonnon ja kehityksen yhteys on alettukin nähdä jo maailmalla, ja esimerkiksi Saksa julkaisi viime vuonna ensimmäisen kehitysstrategiansa, joka yhdistää uskontojen roolin ja kehitysyhteistyön.

Kokonaisuudessaan uskonnoilla nähtiin tilaisuudessa paljon valtaa, niin hyvässä kuin välillä pahassakin.

– Usko motivoi enemmän kuin mikään muu. Se voi motivoida hyvään – Äiti Teresa on tästä loistava esimerkki. Mutta ääripäässä se voi motivoida ryhtymään jopa terroristiksi – ihmisestä voi tuntua, että usko on niin voimakas, että se ohjaa tekemään asioita, Korpela pohti.

Juttu on julkaistu alunperin Kepa.fi-sivustolla. Tekstin on kirjoittanut kehityskysymyksiä seuraava Kepa.fi:n uutisten ja Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Mimosa Hedberg. Kuva: Mimosa Hedberg.

Lue lisää

Osaako sokea henkilö laulaa? Asennemuutos mahdollistaa ja luo uutta
Uusi elämä – Hiv-positiivisen haastattelu Ruandasta