Kolme äitiä

Kolme naista, kolme äitiä. Kolme odottajaa, kolme synnyttäjää. Lähde Rebekan, Raakelin ja Saaran matkaan, Ensimmäisen Mooseksen kirjan sivuille.

Jumala vastasi Iisakin rukoukseen, ja Rebekka tuli raskaaksi. Kun lapset potkivat toisiaan hänen kohdussaan, hän sanoi: »Tämmöistäkö tämä onkin? Miksi minulle piti käydä näin?» Rebekka lähti kysymään neuvoa Jumalalta, ja Jumala vastasi: »Kohdussasi on kaksi kansaa, kaksi heimoa sinusta kasvaa. Toinen heimo on vahvempi toista, vanhempi palvelee nuorempaa.» Kun synnytyksen aika tuli, kävi ilmi, että Rebekalla tosiaan oli kaksoset kohdussaan.
1. Moos. 25

Voi Rebekka, näin se on kai ollut aina. Menetelmät raskauden seurantaan ja tulevien vanhempien tukemiseen ovat kehittyneet valtavasti, mutta kysymyksesi ei silti kuulosta mitenkään aikansa eläneeltä. Tämmöistäkö tämä onkin? Monenlaiset epävarmuudet, väsymys ja pahoinvointi, muutokset kehossa ja huoli raskauden sujumisesta panevat sitä kysymään yhä uudelleen.

Rukoilen hänen puolestaan,
joka tänään kysyy, tämmöistäkö tämä onkin, miksi minulle kävi näin.
Rukoilen hänen puolestaan, joka ei odottaessaan ole saanut sitä tietoa, jota olisi tarvinnut,
ja hänen, joka tuntee hautautuvansa loputtomien neuvojen alle.
Rukoilen kaikkien tulevien isovanhempien ja muiden odottajien läheisten puolesta,
että he huomaisivat tukea tulevia vanhempia jo odotusaikana,
ehkä jakaa omaa kokemustaan niin, ettei se vähättele tai painosta, vaan tuo turvaa ja antaa kokemuksen välittämisestä.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka työkseen tukevat raskaana olevia ja vanhemmaksi tulevia.

Kun Raakel huomasi, ettei hän saanut lapsia, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja sanoi Jaakobille: »Anna minulle lapsia! Jos niitä ei kohta ala tulla, minä kuolen!» Jaakob hermostui Raakelille ja tiuskaisi: »Minäkö tässä muka Jumala olen? En kai minä ole estänyt sinua tulemasta raskaaksi.» Raakel sanoi: »Yritä orjani Bilhan kanssa. Hän voi synnyttää minun sijastani, ja lapsesta tulee minun lapseni.»
1. Moos. 30

Voi Raakel, niin moni varmaan juuri nytkin jakaa tuon kivun: jos niitä ei kohta ala tulla, minä kuolen. Maailman terveysjärjestön arvion mukaan joka kuudes hedelmällisessä iässä oleva ihminen maailmassa kärsii elämänsä aikana lapsettomuudesta – siitä, ettei raskaus pääse alkamaan tai siitä, ettei se pääty toivotusti. Ja vieläkin ihminen kysyy: minäkö tässä muka jumala olen.

Rukoilen tänään hänen puolestaan, joka ei toiveestaan huolimatta tule raskaaksi,
ja hänen, jonka raskaus ei päättynytkään uuden elämän iloon.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka nyt huutavat toisilleen:
jollen saa lasta, kuolen, tai että minäkö tässä muka Jumala olen.
Rukoilen hänen puolestaan, jonka tie vanhemmaksi on tavanomaisesta poikkeava,
jonka asiat menivät toisin kuin piti ja joka silti ja siksi tänään sanoo: lapsesta tulee minun lapseni.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta,
jotka tekevät työtään tahattomasti lapsettomien auttamiseksi ja lisääntymisterveyden parantamiseksi.

Vähän matkan päässä Efratasta Raakelin synnytys käynnistyi, ja siitä tuli todella vaikea. Kätilö lohdutti synnytystuskista kärsivää Raakelia: »Älä pelkää, sinä saat toisen pojan.» Raakel ei kuitenkaan selvinnyt synnytyksestä.

Voi Raakel, miten voi olla, että vieläkin niin moni jakaa kohtalosi. Maailman terveysjärjestö kertoo senkin, että vieläkin joka toinen minuutti nainen kuolee raskauden tai synnytyksen aikana ja että hyvä kehitys äitiyskuolleisuuden vähenemisessä on ottanut takapakkia.

Rukoilen tänään sen äidin puolesta,
joka joutuu synnyttämään turvattomissa oloissa: matkalla, kaukana kotoa, vailla apua.
Muistan niitä perheitä, joissa yhden elämän syntyä onkin seurannut toisen elämän päättyminen.
Rukoilen hänen puolestaan, joka hyvistä olosuhteista huolimatta pelkää tulevaa synnytystään,
ja hänen, jolta pelko vie mahdollisuuden saada enää enempää lapsia.
Rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka nytkin lohduttavat ja sanovat: ”Älä pelkää.”

Iisakin syntyessä Abraham oli satavuotias. Saara sanoi: »Jumala on antanut minulle ilonaiheen, ja kaikkia muitakin naurattaa, kun he kuulevat tästä.» Hän jatkoi: »Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille, että Saara imettää poikia? Nyt olen kuitenkin synnyttänyt hänen vanhoilla päivillään pojan.»

Voi Saara, saanhan nauraa ja vähän ehkä itkeäkin kanssasi, kun pysähdyn tarinasi äärelle, kun kuuntelen kaikkea sitä epäuskoa, epätoivoa, sarkasmia ja iloa, jonka arvelen nauruusi kätkeytyvän.

Rukoilen hänen puolestaan, joka tänään raskaudestaan kuullessaan naurahtaa, epäuskoisena, epätoivoisena, hämmentyneenä tai riemastuneena.
Rukoilen hänen puolestaan, joka juuri nyt silittelee vastasyntyneensä pieniä varpaita.
Muistan häntä, jonka on vieläkin vaikea uskoa, että vauva todella nyt on hänen sylissään,
että se on hänen ja pian sen kanssa saa lähteä kotiin opettelemaan uutta elämää –
hänen, joka tänään kysyy, kuka olisi tiennyt.
Pyydän naurua jokaisen vastasynnyttäneen huulille
ja lempeää hymyä jokaiselle hänen ympärillään.
1. Moos. 35

Kolme naista, kolme äitiä Raamatun lehdillä. Kolme odottajaa, kolme synnyttäjää. Ja samalla paljon enemmän kuin kolme, sillä heissä näen niin paljon sellaista, jota näen nytkin kaikkialla – siellä, missä naisen, äidin, raskaana olevan ja synnyttäjän elämää tänäänkin eletään.

Teksti: Hanna Vanonen, raamatunkääntäjä, Raamattu 2028

Piplia on julkaissut uuden suomennoksen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Lue nämä ja muut tuoreet raamatunkäännökset Piplia-sovelluksessa tai raamattu.fi.