Kynttilänpäivä: ”Odotuksen tuska oli pyyhitty pois”

Vuosia sitten minulle ilmoitettiin, että saan nähdä hänet, Herran voidellun, ennen kuin kuolen. Olin innoissani. Päivä toisensa jälkeen kiiruhdin temppelialueelle, nähdäkseni hänet. Nuoria miehiä kulki ohi. Äidit ja isät veivät pieniä poikalapsiaan temppeliin. Oliko joku niistä kenties hän? Vai olinko ymmärtänyt kaiken väärin? Olin odottanut kauan, niin kauan, että monet katsovat minua pitkään, varmaan nauroivatkin selkäni takana. Olisiko pitänyt jo luovuttaa? Mutta silti minä tulin. En voinut olla tulematta. Vuodet kuluivat. Olin jo vanha eikä minulla ollut enää paljon aikaa jäljellä. Jos hän tulee, tahdon nähdä hänet, ajattelin. Jos hän tulee, haluan koskettaa häntä. Hyväksyin senkin, että olin ymmärtänyt kaiken väärin. Ehkä Jumala oli muuttanut suunnitelmiaan. Tai ehkä hän oli jo tullut. Ehkä hän oli jo jossain toisessa kaupungissa, odottamassa tehtävänsä täyttymistä. Tyydyin Herran tahtoon.
Sinä aamuna lähdin liikkeelle varhain. Päivästä oli tulossa kuuma. Askeleeni oli kevyt, kun saavuin temppelialueelle. ”Huomenta, Simeon!”, sanoi ystäväni Hanna. ”Huomenta, Hanna”, sanoin ja kiiruhdin kohti temppeliä. Siellä oli jo äitejä isiä tehdäkseen sen mitä lain mukaan oli tehtävä. Silloin näin hänet. Tiesin heti, että sen oli hän. Kukaan ei sanonut minulle mitään. Mutta kun näin hänet, koko olemukseni täyttyi riemusta. Äiti oli hyvin nuori, tyttönen vielä. Hän katsoi minua ihmeissään, kun pyysin lupaa ottaa lapsen syliini. Katsoin lasta ja kiitoslaulu alkoi pulputa sydämestäni. Odotuksen tuska oli pyyhitty pois. Juuri näin piti käydä. Jumalan aika oli tullut nyt. En ollut laulanut enää vuosiin. Mutta nyt minussa puhkesi laulu ja lauloin vanhan mielen vapisevalla äänellä:

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Kynttilänpäivän aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin. Jeesuksen aikana noudatettiin Vanhan testamentin säädöstä, jonka mukaan äidin tuli suorittaa puhdistautumisuhri 40 päivää poikalapsen syntymän jälkeen. Jerusalemin temppelissä Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi tapasivat vanhan Simeonin. Hänelle Jumala oli luvannut, ettei hän kuolisi ennen kuin hän on kohdannut Herran voidellun. Jeesus-lapsesta loisti ihmeellinen kirkkaus. Simeon puhkesi kiitoslauluun. Hän ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille ja valoista, joka loistaa hänen kansalleen Israelille.

Kynttilänpäivän nimi liittyy keskiaikaiseen tapaan, jolloin kirkoissa vihittiin vuoden aikana käytettävät kynttilät.

Teksti: Anna-Mari Kaskinen [Kuva ja teksti Kirkon tiedotuskeskus]