Petri Laaksosen lauluissa kulkee mukana toivo

Toivon säveliä 

Pienen rippiraamatun marginaalit ovat täynnä merkintöjä, ja rivit ovat täynnä alleviivauksia. Kannet ovat jo irtoamassa. Muusikko Petri Laaksosen Raamattu ei ole jäänyt koriste-esineeksi kirjahyllyyn. Laaksonen laittaa lukulasit päähän lukeakseen yhden lempijakeistaan: ”Rauhan minä jätän teille.” (Joh. 14:27) 

Laaksonen tunnetaan Euroviisu-sävelmistä kuten Eläköön elämä ja Sata salamaa sekä lukuisista hittikappaleista kuten Täällä pohjantähden alla. Hänen musiikkinsa liikkuu usein suurten elämänkysymysten äärellä: rakkauden, surun, uskon ja toivon. Laaksonen sanoo, että toivo kulkee mukana lähes kaikissa hänen lauluissaan. Viime vuonna Laaksonen järjesti juhlakonserttikiertueen Toivo on timanttia, ja nyt on tekeillä uusi levy. 

– Sanoittajat jopa lähestyvät minua tietynlaisten lyriikoiden kanssa. Tiedetään yleisesti, että minun sävelkielessä soi toivo, Laaksonen kertoo ja hyppää pianon ääreen ja soittaa yhden kappaleen tulevalta levyltään. Laulussa kerrotaan luvasta unelmoida, ja siinäkin on toivon tahtilaji. Haastattelun aikana vaihtelee keskustelu ja musiikki, aivan kuin piano olisi Laaksosen ajattelun jatke ja tapa hahmottaa maailmaa. 

Toivon vastakohta on luovuttaminen 

Maailma tarvitsee juuri nyt toivoa. Laaksosen puheissa polveilee maailmanpoliittinen tilanne, Suomen politiikka ja uutiset nuorten näköalattomuudesta.  

– Toivo on vastavoima pelolle, luovuttamiselle ja apatialle. Toivo on sitä, että näkee niin oman kuin toisenkin ihmisen elämän arvokkaana.  

Laaksonen etsii Raamatusta jakeen, jossa kerrotaan puusta ja sen hedelmistä.  

– Hedelmistä puu tunnetaan! Ovatko ne teot, mitä maailman päättäjät tekevät, toivon tekoja? Aiheuttavatko ne lannistumista vai innostusta elämään? Laaksonen vaihtaa jälleen flyygelin eteen ja laulaa Anna-Mari Kaskisen sanoja: pidä toivo sydämessä, huomennakin kukkii puu. Sormet soittavat tottuneesti omaa sävellystä. 

Laaksonen joutui pohtimaan toivoa syvästi, kun lyhyen ajan sisällä sekä hänen äitinsä että veljensä kuolivat.  

– Oli tyhjä olo. Pitkään jäin vellomaan toivottomuuteen ja mietin, mikä merkitys kaikella on enää. Lopulta musiikki auttoi ulos toivottomuudesta. Kirjoitin lauluja kaipauksesta ja jälleennäkemisen toivosta. Musiikki voi hoitaa ihmistä hämmästyttävällä tavalla. 

Laaksosen laulut henkilökohtaisesta menetyksestä muuttuivat jaetuiksi kokemuksiksi konserteissa. Hän on saanut lukemattomia palautteita siitä, kuinka laulut ovat auttaneet jaksamaan kuulijaa omien menetystensä keskellä. 

– Musiikki voi nostaa ihmisen uudelleen elämään, Laaksonen toteaa. –  Toivo alkaa siitä, että ei luovuta. On lupa unelmoida. 

Raamatun toivo 

Laaksonen oli innokas rippikoululainen ja isonen. Nämä vuodet muovasivat maailmankuvaa, ja tästä samasta katsomuksesta kumpuavat myös Laaksosen tunnetut toivon sävelet. 

– Minulle on jäänyt nuoruudesta kristillinen eetos: ajatus siitä, että kaikki todellisuus ei ole näkyvää. 

Laaksonen muistuttaa, että toivo ei ole vain tunne tai kaunis sana. Se on myös tekoja. Hän viittaa Jeesuksen opetukseen: Minun oli nälkä ja te annoitte minulle syödä. 

– Toivo on tekemistä hyvän puolesta. Kun jakaa toivoa muille, sitä saa itsekin. 

Laaksosen raamatunlukutapaa voi kuvata dialogiseksi. Jakeisiin pysähdytään, ja Laaksonen peilaa niitä omaan elämään ja tähän aikaan. Laaksonen sanoo, että Raamatun ei tulisi olla vallankäytön tai vastakkainasettelun väline, vaan kutsu luottamukseen, nöyryyteen ja vastuuseen toisista ihmisistä. 

– Raamattu on kirja siitä, että Jumala haluaa meille hyvää elämää. Se rohkaisee elämään, Laaksonen kiteyttää. 

Teksti ja kuvat: Hanna Paavilainen