Raamattumietiskely: Kun uudistat maan kasvot

Psalmi 104 kertoo luomisesta ja luomakunnan ihmeellisestä rikkaudesta. Sen äärellä on hyvä viivähtää vaikkapa laskeutuessa illan lepoon – tätä psalmia lauletaan muun muassa ortodoksisissa ehtoopalveluksissa. Kirkon ajanlaskussa uusi vuorokausi alkaa iltatähden syttyessä. Jumala luo uuden päivän.

Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan.

Luojan viitan, taivaallisen telttakankaan alla on hyvä levähtää. Vaikka maailma ympärillä kuohuu levottomana, olen Luojan turvallisessa teltassa. Olen nyt tässä. Saan hellittää, saan levätä. Saan vetäytyä hetkeksi kaikenlaisten laitteiden taikapiiristä, omaan rauhaani, kuuntelemaan luomakunnan sydänääniä.

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

Vesi on kaiken elämän edellytys, vesi on pyhä. Minunkin ruumiini koostuu pitkälti vedestä. Vedessä kehittyy uusi elämä. Haluan varjella kaikkia vesiä. Haluan pitää huolta myös sisaristani ja veljistäni eläimistä, ne on luotu itseään varten, Luojan iloksi. Saakoot ne elää lajinsa mukaista elämää, mahdollisimman rauhassa ihmiseltä.

Koko maa on täynnä sinun luotujasi, niin merikin. Siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

Kauhistuttava merihirviökin telmii Jumalan silmien edessä, kesynä luotuna. Maailma ei ole hyvän ja pahan tasaväkisen kamppailun sija, vaan hyvä on jo voittanut. Ylösnousemuksen voima vahvistakoon meitä päivästä päivään. Tulevaisuutemme on Jumalan käsissä, rakastavissa käsissä.

Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

Jumalamme, emme laula ”jos lähetät” vaan ”kun”. Kun lähetät henkesi, me uudistumme. Tämän ajan ehtoopalveluksen sanoin rukoilemme: Pelasta, oi Vapahtaja, maailmasi ihmiskäsien tuhoisalta toiminnalta. Me emme voi uudistaa itseämme, mutta sinun henkesi voi. Kun me uudistumme, annamme tilaa myös toisille lajeille. Luoja, lähetä henkesi pian!

Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

Pauliina Kainulainen on ekoteologi ja Enonkosken luostariyhteisön retriittipappi, joka kirjoittaa Piplia-lehden vuoden 2019 raamattumietiskelyt.