AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Agricola-kävelyllä voi joutua pyhiin

Kengän ja asfaltin välissä rahisee talven taakseen jättänyt hiekoitussora. Epätasainen henkilöautojen jono virtaa ohitsemme. Vierellä kohoavat ostoskeskukset ja varastomyyntihalli. Tässä me olemme lähiön betonilla. Pyhiinvaelluksella.

Otin pienen varaslähdön Agricola-kävelyyn, joka on kotimainen pyhiinvaellus Mikael Agricolan synnyinpitäjästä Pernajasta Turkuun. Oppaakseni pyysin Agricola-kävelyn aloittajan, laulaja Hannu Holman. Mikäli sukututkimuksiin on uskomista, hänen esiäitinsä oli Mikael Agricolan sisko. Taitamme Vantaalla pienen matkan Kuninkaantietä, vanhaa postireittiä Pietarin ja Norjan välillä. Kaupunki on kasvanut polun päälle ja ympärille, mutta eräästä risteyksestä löydämme pienen kyltin ”Kuninkaantie”. Vaikka maisema liikennevaloineen on varmasti hyvin erilainen kuin Agricolan aikaan, olen huomaavinani pilkkeen Holman silmäkulmassa. Tästä kohtaa ovat kulkeneet kuninkaiden lähetit, ihmisiä satojen vuosien ajan, Agricolakin.

Holma vakavoituu miettiessään esiäitiään, joka tuskin on paljoa matkustellut. Olavintytär ei päässyt opintielle veljensä Mikael Olavinpojan tapaan. Veli pääsi oppiin Viipuriin ja Saksaan, mutta tytöillä ei ollut asiaa koulutukseen. Sama tilanne on edelleen monessa maailman kolkassa. Maailman 700 miljoonasta lukutaidottomasta aikuisesta on enemmistö naisia. Siksi Holma kävelee lukutaidon puolesta. Agricola-kävelyn osallistujat voivat halutessaan lahjoittaa esimerkiksi kilometrejään vastaavan summan Piplian lukutaitotyöhön. Holma kertoo, että lukutaidon edistäminen on pitkän tähtäimen rauhantyötä ja ennen kaikkea tasa-arvokysymys.

Tallustamme leppoisaa tahtia. Kun keho lämpiää ja liikkuu, jotain tapahtuu myös sielussa. Asiat tipahtelevat omiin mittakaavoihinsa avoimen taivaan alla. Kävellessä on helpompi puhua kuin istuessa, kun molemmilla on sama katseen suunta. On myös helppo olla myös hiljaa, kun kuuntelee ympäristön ja askelten ääntä. Löytyy yhteys. Holma kutsuu kävelyä ”pyhiin joutumiseksi”: kun kävelee tarpeeksi pitkään, turhat asiat rapisevat mielestä ja saattaa joutua pyhän äärelle.

Isojen markettien jälkeen avautuu pieni pelto. Edestämme lentää töyhtöhyyppä ja Holma pysähtyy. ”Tuon tunnistan. Töyhtöhyyppä on varma kevään merkki.” Pysähdymme hetkeksi aikaa katsomaan, kun lintu keikaroi kampauksellaan. Jatkamme matkaa ja sovitamme tiedostamatta askeleita toistemme rytmiin. Holma opastaa, että kävelyllä tärkeintä on kiireettömyys. Pitää olla läsnä itselleen. Agricola-kävelyn tueksi on tehty kortit, jotka tukevat pyhiinvaellusta. Yksi korttien teemoista on kiireettömyys. Kortissa rukoillaan: ”Jätän tavoitteet kotiin, etsin tänään sinun valtakuntaasi. Jumala, askel kerrallaan.” Rukoukset ja raamatunjakeet toimivat matkakumppaneina, teki sitten matkaa yksin tai yhdessä.

Kävelymme päätteeksi uskallan luvata, että lähden pidemmällekin kävelylle. Ensimmäiselle ihka oikealle pyhiinvaellukselleni. Ensi sunnuntaina edessä olisi 30 kilometrin kävely Pernajasta Porvooseen. En ole koskaan aiemmin kävellyt niin pitkää matkaa. Kysyin Holmalta, että miten olisi hyvä varustautua. Hän vastasi näin: ”Hyvät kengät, eväitä, juotavaa n. 1,5litraa, lämmintä vaatetta taukoja varten. Reippaalla retkimielellä pärjää puoliväliin, loppupätkä menee hyppien keikkuen”.

Valmiina kävelykauteen ja sen lukemattomiin askeliin! Tervetuloa mukaan!

Hanna Paavilainen

Pipliaseuran verkkoviestintäpäällikkö

 

Avainsanat: