Blogi: Iloitaan yhdessä kesästä!

Nyt se on täällä: kesä. Miten jo pelkkä sanakin saa suupielet kääntymään ylöspäin!

Varsinkin rankan koronakevään jälkeen haluamme kokea jälleen iloa tuttujen ja turvallisten asioiden äärellä, tavata ystäviä ja nauttia kesäpäivien valoisuudesta.

Valo ja toivo ovat asioita, joita tarvitsemme. Pimeän vuodenajan tai vaikean elämänvaiheen jälkeen kaipaamme saada kokea edes pieniä valon ja ilon pirskahduksia elämässämme. Toivo auttaa meitä puskemaan eteenpäin, kun tiedämme, että sateen jälkeen paistaa aina lopulta aurinko.

Valo voittaa pimeyden. Sen huomaa ihan konkreettisesti, jos pilkkopimeässä huoneessa sytyttää kynttilän tai taskulampun; pimeys väistyy tuon pienen valon ansiosta. Me olemme täällä Suomessa etuoikeutettuja, kun saamme nauttia pitkistä, valoisista kesäöistä. Meidän ei tarvitse pelätä äkkiä tulevaa pimeyttä, kuten monissa etelänmaissa tapahtuu.

Miksi me aikuiset emme enää osaa nauttia pienistä, ihanista asioista, vaan tavoittelemme useimmiten aina vain parempaa tai suurempaa? Lapset ja eläimet osaavat toimia oikein. Oli sydäntä lämmittävää katsoa tyttäreni pojan ja kahdeksan kuukauden ikäisen saksanpaimenkoira Rhondan ilakointia järvessä. Siinä vesi roiskui ja nauru kupli. Kaikilla oli kivaa, yhdessä. Yksinkertaiset asiat ovat usein niitä kaikkein parhaimpia.

Eilen pohdimme myymälässämme asioineen papin kanssa, että jos tämä koronapandemia on jotain hyvää tuonut, niin ainakin uudenlaisen tavan ja halun auttaa lähimmäisiämme. Naapuriapu toimii sujuvasti useissa taloyhtiöissä. Myös seurakunnissa on löydetty uusia tapoja tehdä työtä ja tavoittaa eri-ikäisiä seurakuntalaisia heitä kiinnostavilla tavoilla.

Itseäni harmitti aluksi teologian opintoihini kuuluvan seurakunnallisen työharjoittelun tehtävien supistuminen. Nyt huomaan, että olen sittenkin oppinut todella paljon, sillä olen muun muassa voinut seurata useita erilaisia seurakuntien striimaamia jumalanpalveluksia ja videoituja lapsi- ja nuorisotyön tapahtumia. Myös pitkät keskustelut ohjaajani kanssa ovat olleet opettavaisia ja saaneet minut pohtimaan asioita eri puolilta. Niihin meillä ei olisi normiaikana ollut aikaa.

Tänä kesänä yritän nauttia tästä ainutkertaisesta kesästä lasten ja eläinten tavoin. Tarttua hetkeen ja iloita pienistä kivoista asioista; jäätelöstä, aurinkoisista päivistä, luonnon ihanasta värikylläisyydestä, veden välkkeestä uimarannalla, kesätuulen lempeästä hyväilystä ruskettuneella poskella.

Tervetuloa mukaan kokemaan samaa! ❤️

Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla. (Ap.t. 2:28)

Teksti: Tuija Numminen
Kuva: Rodolfo Sanches Carvalho/Unsplash