Blogi: Itseä etsimässä

Saana kouluttaa itseään paremmaksi ihmiseksi. Kummallinen kaipaus ei silti hellitä.

Kun Saana istui tänään bussissa matkalla kotiin, hänen päänsä oli täynnä ajatuksia siitä, miten ihmisyys voisi toteutua hänen omassa elämässään paremmin kuin ennen. Pitäisi osata asettaa rajoja, kertoa avoimesti tarpeistaan ja antaa oman sisäisen liekin palaa ja näkyä.

Hän on ollut koko viikonlopun itsetuntemuksen retriitissä, jossa häntä on kannustettu löytämään rakastava ja lämmin yhteys sisimpäänsä. Hän on istunut lattialla mukavan tyynyn päällä, hengittänyt syvään, viettänyt monta tuntia erilaisissa jooga-asennoissa, keskustellut ohjeiden mukaan sisäisen lapsensa kanssa vaikeista asioista ja juonut monta kupillista tuoksuvaa teetä. Kiireisen elämän keskellä hän on saanut aikaa seisahtua hetkeksi tutkimaan, minkälaista polkua on kulkemassa eteenpäin. Olo on nyt levollinen. Sellaista ei tapahdu kovin usein.

Saana on viettänyt viime vuosina paljon aikaa erilaisilla henkisen kasvun kursseilla. Monta vihkoa on täyttynyt viisauksista, joita hän on kirjannut ylös istuessaan kuuntelemassa, millä keinoilla ihminen voi saavuttaa rauhallisen ja hyvän mielen. Hän on kuullut lukemattomia kertoja, miten tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Hän on lukenut samaa viestiä myös erilaisista henkisen kasvun oppaista, joita on ahminut yksinäisinä iltoina lukulamppunsa valossa. Hän tietää kaiken, mutta haluaa kuulla asian aina vain uudestaan.

Ehkä siksi, että tyhjyys ei vain ota täyttyäkseen.

Saana on saanut kokea, ettei ole epämääräisen kaipuunsa kanssa yksin. Tänäkin viikonloppuna kurssilaiset jakoivat yhteisen tunteen: vaikka on mielenkiintoinen työ, riittävästi rahaa, mukavia harrastuksia, ympärillä rakastavia ystäviä ja perheenjäseniä, johonkin rintalastan alle jää epämääräinen tyhjä kohta. Siellä ammottaa suuri ja hallitsematon maailmankaikkeus, jossa taivaankappaleet kulkevat yhä kauemmas keskipisteestä. Pelottaa, on yksinäistä ja tuntuu riittämättömältä.

Haluaisin sanoa Saanalle, että mitäpä jos keitetään kahvit ja syödään hyvät pullat niiden kanssa – ja silmätään, mitä Raamatussa sanotaan aiheesta.

Voisiko se auttaa eteenpäin?

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

Teksti: Tiina Makkonen