Blogi: Joulun paras pahvilaatikko!
Veljenpoikani opetti minulle viisivuotiaana, minkälaisiin asioihin jouluna kannattaa panostaa. Olen yrittänyt pitää tapahtuman mielessäni ja muistaa kertoa siitä muillekin. Jottei tarvitsisi turhaan stressata asioilla, jotka eivät lopulta merkitse mitään.
Nimittäin, veljenpoikani Pekka oli pienenä kiinnostunut autoista, mutta vielä sitäkin enemmän huoltoasemista. Kun hän istui auton kyydissä, hän katseli silmä tarkkana vaihtuvia maisemia. Jokaisen uuden huoltoaseman kohdalla hän käski pysähtyä. Pekka halusi käydä katsomassa, miltä huoltoasema näytti sisältä. Erityisen huolellisesti hän tarkkaili sitä, kuinka monta ravintolapaikkaa huoltoaseman kahviossa oli ja kuinka hyvin siellä pidettiin huolta vessojen siisteydestä.
Pikkumiehen syvä paneutuminen huoltoasemiin hymyilytti kaikkia sukumme aikuisia. Joulun lähestyessä oli selvää, minkälaisesta lahjatoiveesta pukille ilmoitettiin. Postiluukusta oli pari viikkoa aiemmin tipahtanut lelukatalogi, jonka yhdellä sivulla komeili iso autohalli, jonka yläkerroksissa oli pienille leikkiautoille parkkipaikkoja ja katutasossa huoltoasema kaikkine oheispalveluineen. Se oli kuin Pekalle tehty!
Pekka oli veljeni ensimmäinen lapsi ja isovanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi. Ei siis ihme, että jouluaattona pojan eteen kasautui pukin vierailun jäljiltä valtava röykkiö erilaisia paketteja. Unelmien autohalli oli suurimman käärön sisällä. Pekka repi paperit pois lahjan päältä ja kaatoi sisällön pahvilaatikosta lattialle. Hän silmäili pikaisesti lelun osasia ja jätti ne siihen. Selvästikin Pekan mielestä autohalli oli hieno, mutta vieläkin hienompi näytti olevan autohallin pahvipakkaus. Se vei pojan huomion koko loppujouluksi. Pahvilaatikko oli jännittävän suuri, ja sitä pystyi käyttämään monenlaisiin leikkeihin. Siitä saattoi tehdä majan tai muiden pahvilaatikoiden kanssa junan. Suosikkileikki oli ”pesukone”. Poika lastasi kaikki isoisän karvahatut ja mummon kaulahuivit yhä uudestaan ”koneeseen”, josta ne aikansa ”pyörittyään” päätyivät sohvan käsinojille ”kuivumaan”.
Varsinaisiin lahjoihin poika ehti pahvilaatikkoleikeiltään paneutua vasta juhlapyhien jälkeen.
Hyvään mieleen ei tarvita paljon. Otetaan oppia Pekasta!
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:13–14