Blogi: Jumalan valoina

Sunnuntaina katselin tv-jumalanpalvelusta, joka toteutettiin kynttiläkirkkona Tampereen Ikurin jääveistospolulta. Hämärä hetki, valoa heijastavat jääveistokset ja osallistujien käsissä loistavat kynttilät loivat tuttuun jumalanpalveluskaavaan omat mielenkiintoiset piirteensä.

Minusta on hienoa, että pidetään erilaisia jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia, jotka antavat osallistujille uudenlaista kokemuksellisuutta ja visuaalisuutta. Usein ne toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa, jolloin ne lisäävät myös yhteisöllisyyttä.

Yhdessä valmisteltu tapahtuma koetaan enemmän omaksi, ja siihen on helpompi kutsua myös ystäviä. Myös sellaiset ihmiset, joille kirkossa käyminen ei ole ihan joka pyhäistä, saattavat rohkaistua tulemaan mukaan.

Tilaisuuden pyhyyttä ei yhtään vähennä se, että paikkana on vaikka metsä. Immi Hellénin Paimenpoika -runossa todetaankin kauniisti näin: nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa. Metsä on meille suomalaisille tärkeä ja voimaa antava paikka.

Yhdessä valmisteltu tapahtuma koetaan enemmän omaksi, ja siihen on helpompi kutsua myös ystäviä.

Eilen oli tuhkakeskiviikko, joka aloittaa pääsiäissunnuntaihin asti kestävän 40 päivän paastonajan.

Sitä ennen vietimme laskiaistiistaita ja laskiaissunnuntaita, jolloin monet herkuttelivat hernesopalla ja laskiaispullalla. Lumen puuttuminen ainakin meillä Etelä-Suomessa toi uusia tapoja viettää laskiaista, kun ei perinteinen mäenlasku pulkalla ja kelkalla onnistunut.

Laskiainen -nimen alkuperä on epävarma. Nimi saattaa olla peräisin laskea-verbistä, sillä laskiaisesta alkaa paastopäivien laskeminen tai siitä, että laskiaisena laskeudutaan paastoon. Joka tapauksessa sen tarkoitus on rauhoittuminen, valmistautuminen kohti pääsiäistä.

Paaston aikana meillä on mahdollisuus hidastaa kiireistä elämänrytmiämme ja keskittyä olennaisiin. Moni vähentää esimerkiksi television katselua tai somen käyttöä. Voimme syödä kevyemmin, kuluttaa vähemmän luontoa säästäen ja muistaa apua tarvitsevia.

Ennen kaikkea on tärkeää varata aikaa hiljentymiselle ja hengellisyydelle, Jumalan pyhyyden, armon ja rakkauden tutkimiselle.

Paaston aikana meillä on mahdollisuus hidastaa kiireistä elämänrytmiämme ja keskittyä olennaisiin.

Jääveistokset ja pulkkamäet sulavat, kun sää lämpenee. Mutta Jumalan rakkaus pysyy, sillä Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:8)

Me voimme heijastaa Jumalan rakkautta ja valoa lähimmäisillemme, ettei kukaan jäisi yksin pimeään.

Pienikin valo voittaa aina pimeyden.

Jeesus itse muistuttaa meitä: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Teksti: Tuija Numminen