Blogi: Maailman avaaja

Kaikista nykyaikaisista hoitotoimista huolimatta 80-vuotiaan Sepon silmänrappeumatauti on edennyt niin pitkälle, että edes suurennuslasin avulla hän ei tahdo saada selvää päivälehden uutisista. Se on raskas menetys ihmiselle, jolle lukeminen ja kirjoittaminen on ollut aina kaikki kaikessa.

Näkökyvyn menettäminen on tuonut mukanaan monenlaista luopumista. Muun muassa mökillä käynti ei enää onnistu ilman apuvoimia. Syödessä sattuu vahinkoja, kun käsi sohaisee maitolasin kumoon tai osa lusikan sisällöstä tippuu matkalla lautaselta suuhun.

Tämän kaiken kestäisi vielä, kunhan saisi lukea. Sen menettäminen vie valtavan palan Sepon elämästä pois. (Hän vasta totuttelee ajatukseen äänikirjoista.)

Lukeminen on hallinnut miehen elämää siitä lähtien, kun hän 5-vuotiaana oppi lukemaan kuunteluoppilaana kotikylän koulussa.

Seppo on lukenut valtavat määrät niin tieto- kuin kaunokirjallisuuttakin. Siitä ja omasta elämänkokemuksesta kertyneen tiedon pohjalta hän on muun muassa kirjoittanut säännöllisesti kolumneja lehtiin.

Hän kasvoi köyhässä kodissa, jossa esivanhemmilla ei ollut mahdollisuutta opiskella. Sepon isäkin oli kouluja käymätön sekatyömies, mutta innokas lukija. Seppo muistaa isän tilipäivät. Vaikka rahaa oli vähän, hän osti aina jonkun kirjan.

Seppo sai suvun ensimmäisenä mahdollisuuden opiskella. Hänestä tuli opettaja. Hän opetti monen vuosikymmenen ajan seuraavia sukupolvia lukemaan ja huomaamaan, mitä kaikkea lukutaidon avulla voi saada. Se tuntui tärkeältä.

Seppo tiesi, että lukutaito on lahja, ja sitä pitää käyttää arvokkaasti. Tieto ja ymmärrys kehittyvät lukemalla kaikkea sitä, mikä on taiten tehty.

Hän kertoo, että lukutaito on tuonut valtavasti ajattelun itsenäisyyttä. Ei tarvitse uskoa huhuja, vaan voi oikeasti ottaa selvää asioista ja muodostaa itse omat mielipiteensä ja toimia niiden mukaan.

Raamatunkin Seppo on lukenut kannesta kanteen – jopa alleviivaten. Hän halusi ei-uskovana ihmisenä ymmärtää, mihin hänen monet ystävänsä perustavat uskonnollisen vakaumuksensa.

Raamatun lukeminen ei saanut häntä vakuuttumaan Jumalan olemassaolosta. Silti Seppo sanoo, että Vuorisaarna on hienointa, mitä hän on koskaan lukenut. Siihen ei tarvita silmiä, se tulee ulkomuistista.

”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”
Matt. 7:12

Teksti: Tiina Makkonen