Blogi: Rukoilkaa vallanpitäjien puolesta

Itsenäisyyspäivä on aivan erityinen juhla meille suomalaisille – minulle myös sen vuoksi, että se sattuu olemaan syntymäpäiväni.

Mieheni on syntynyt kansallisena veteraanipäivänä (27.4.), tyttäreni ja veljeni puolustusvoiman lippujuhlan päivänä (4.6.). Isänmaalliset ajatukset virittyvät siksi vuoden mittaan monesti mieleeni, kun pohdin syntymäpäiväjuhlien aikaan myös näiden lippujuhlien taustoja.

Onnekseni saan asua tässä maassa, joka lähes kaikilla onnellisuus- ja hyvinvointimittareilla peittoaa suurimman osan maailman maista. Voin asua turvallisessa, puhtaassa ympäristössä, jossa minulla on vapaus lain puitteissa toteuttaa itseäni. Kiitollisuus tästä kaikesta täyttää sydämeni, kun katselen Suomen lippujen liehuntaa.

On hyvä muistuttaa itseään, ettei tämä kaikki ole tullut meille ilmaiseksi.

On hyvä muistuttaa itseään, ettei tämä kaikki ole tullut meille ilmaiseksi. Moni ihminen on maksanut siitä hengellään, fyysisellä tai mielenterveydellään. Perheitä rikkoutui, unelmia pirstoutui ja moni raatoi vaikeina aikoina kohtuuttomien kuormien alla.

Uskon, että jossain määrin kansakuntamme kantaa yhäkin tiedostamatonta sotien traumaa; onhan Suomessa kaikesta hyvinvoinnista huolimatta suhteettoman paljon perheväkivaltaa, alkoholismia ja mielenterveysongelmia.

Mielestäni puhummekin liian vähän siitä, että sodan traumaattiset muistot ovat siirtyneet sukupolvilta toisille, usein tiedostamattomina taakkoina, pahana olona, jonka taustaa emme tunnista tai ymmärrä.

Lausun rukouksen Taivaallisen Isän puoleen, että saisimme yhäkin pitää itsenäisyyden ja tämän hyvinvoinnin.

Kun sytytän kynttilän Suomen itsenäisyyden kunniaksi, mietin taas tätä kaikkea. Lausun rukouksen Taivaallisen Isän puoleen, että saisimme yhäkin pitää itsenäisyyden ja tämän hyvinvoinnin.

Muistan kiitollisuudella niitä ajasta ikuisuuteen siirtyneitä, jotka uhrasivat jotain omaansa, jonka hyvistä seurauksista saan itse nauttia. Lausun rukouksen myös niiden puolesta, joilla ei ole niin helppoa, jotka yhä kantavat sydämessään traumaa siitä, miten paljon tämä kaikki on meille maksanut.

Muistan myös niitä, jotka tänä päivänä tekevät hyvää työtä, jotta myös minun lapsillani olisi tulevaisuudessa se kaikki, mitä minä olen onnekseni saanut.

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan,
pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta,
jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää,
kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1–4)

Teksti: Piia Huurtola