Blogi: Se on pian sovitettu!

Tapasin tänään ihmisen, joka on vankilassa. Hän rukoilee voimia, ettei joudu sinne enää.

Kun herätyskelloni soi aamulla klo 6.35, oli JP ehtinyt jo käydä ilmoittautumassa vartijoille ja kuunnella tovin radiota. Hän on aamuvirkku, haluaa nauttia rauhallisista aamuista kalterittomien ikkunoiden takana. Hänet siirrettiin viime vuonna ”kivitalosta” avovankilaan, josta hän vapautuu ensi vuonna.

Kun minä availin silmiäni hämärässä makuuhuoneessani ja yritin löytää kadonnutta sukkaa vaateläjästä, oli JP jo juonut miesten yhteisessä keittiössä aamukahvit ja istui huoneessaan odottamassa työpäivän alkua.

En tiedä, mitä JP:n mielessä pyöri aamun tunteina, mutta minua kauhistutti. En ole tottunut käymään vankilassa, vielä vähemmän juttelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on tappanut toisen ihmisen.

Pääsin ajoissa liikkeelle. Kun JP avasi työpaikan oven, olin istunut jo melkein tunnin autossa.

Perillä odotti muutama mies työvaatteissaan. Kuka näistä voisi olla se, joka on istunut vankiloissa suuren osan aikuiselämästään ja sovittanut sillä tavalla rangaistuksia vakavista henkirikoksista? Mikään ei viitannut kauheisiin tekoihin kenessäkään.

Yksi miehistä oli kuitenkin JP.

Se oli hän, joka kiskoi sinisiä työhanskoja käsistään, kun tulin sisään. Hän, joka ei näyttänyt paholaiselta muttei enkeliltäkään, ei supermenestyjältä muttei säälittävältä epäonnistujaltakaan. Saman luonnehdinnan voisi antaa melkein jokaisesta meistä.

Saimme hetken aikaa tutustua. Ehdin muun muassa kuulla, että JP:n suosikkisieniä ovat kantarellit ja että pöydällä oleva kudin ei ole hänen, vaikka moni muu miesvanki kutookin sukkia ajankulukseen. Senkin sain tietää, että JP:n isällä on remonttialan yritys ja että vankilavuosien jälkeen hänen levottomalle luonteelle sopii paremmin muu paikka kuin hektinen pääkaupunkiseutu. Niin hän on päättänyt.

Lopulta oli kysyttävä, mikä on saanut JP:n tekemään tekoja, jotka ovat johtaneet hänet telkien taakse.

”En voi luonteelleni mitään. Olen äkkipikainen ihminen. Mutta toivon, että saan voimaa ja viisautta olla enää koskaan satuttamatta ketään sillä tavalla, että joudun katumaan tekojani vankilassa”, hän vastasi.

Paidan kauluksen alta erotin pienen risti.  Sain kuulla, että se on tärkeä ja liittyy suuriin muutoksiin JP:n elämässä. 

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14