Pysäyttävä lukurauha

Pysähdyn, hengitän. Mieleni valtaa kiitollisuus.

Sunnuntaina 18.2. vietetään Lukurauhan päivää. Tarkoituksena on rauhoittaa kokonainen päivä kirjojen lukemiselle. Tunsin vetoa aiheeseen, samalla kun havahduin, että tällainen päivä on itselleni nykyään aika vaikea rasti.

Miten tässä näin on käynyt?

Alkoiko se siitä, kun sain silmälasit, joiden kanssa mukavan lukuasennon löytäminen ja vaihtaminen ei onnistu kuten aiemmin? Onhan se osasyy, muttei sentään selitä riittävästi.

Lapsena olin suorastaan ahne lukija. Käperryin tunti- ellei päiväkausiksi kirjojen hykerryttävään maailmaan ajankulua huomaamatta. Miten ihanaa. Sittemmin suomen kielen opiskelutaustalla taakseni kertyi aikamoiset pinot kirjallisuutta. Liputan edelleen herkästi kielen sekä lukutaidon puolesta.

Mutta nyt tarkkailuun joutuukin yhdyssanan jälkimmäinen osa, rauha.

Rauhoittuminen kirjan ääreen vaatii nykyään paljon enemmän. En silti tarkoita, että aina tarvittaisiin paperista kirjaa. Luen mielelläni puhelimesta pitkiäkin tekstejä, ja suuri osa sisältöä välittyy myös kuvan, videon tai podcastien kautta. Mutta samalla täytyy myöntää, että puhelimella houkutus somen pikku vilkaisuihin on todellinen. Äänikirjoja kuunnellessani huomaan myös välillä puuhanneeni jotakin niin, että seuraaminen on ollut pinnallista. En taida olla ainoa.

Lukurauhan päivä on valtavan hyvä muistutus pysähtymisen merkityksestä. 

Tänä vuonna voin tehdä päätöksen hidastaa ja antaa itselleni mahdollisuuden viipyä pitkään yhtenäisen tekstin seurassa. Kun keskityn, tekstin rakenne ja säikeet jäsentyvät mielessäni vaihe vaiheelta. Tarina kietoo hiljalleen toisten ihmisten elämään ja kohtaloihin, joissa näen itseäni. Tähyän eri aikakausiin ja voin lisätä ymmärrystäni siitä, mitä on ollut ja mitä on nyt.

Tunnen iloa siitä, että jaksan hiukan nähdä vaivaa ja olla aktiivinen lukija. Teen palveluksen keskittymiskyvylleni ja omalle hyvinvoinnilleni!

Tiedämme, että lukeminen kasvattaa empatiakykyä ja suvaitsevaisuutta. Tekee mieli julistaa: ihmiset, lukekaamme! Kiitos. Nyt ei reagoida emojeilla tai kommentoida heti. Hengitellään ja kuunnellaan.

Mieli saa tauon päällekkäisistä tehtävistä, yhteydenotoista, lakoista, ympäristöhuolesta, hiipuneesta taloudesta kuin myös akuuteista sodista, vaikka niiden uhreja myötätunnolla ajattelenkin.

Rauhoittuminen vie luonnostaan kohti hengellisyyttä. Juuri nyt minulla ei ole kiire. Asetun, olen. Pysähdyn kuuntelemaan, mitä Jumalalla on minulle tänään sanottavana.

Kiitollisena ajattelen sitä, että sain oppia lukemaan. Muistan myös kaikkia niitä maailman lähes 800 miljoonaa aikuista, joilla lukutaitoa ei vielä ole.

Kun tässä olossa tavoittelen mielenrauhaa, löydän itseni miettimästä myötätuntoa, kohtuullisuutta, rehellisyyttä ja näiden saattelemana nöyryyttä. Jeesuksen sanoin:

”Minä olen maltillinen ja sydämeltäni vaatimaton. Kun otatte minusta mallia, löydätte levon ja rauhan.” Matt. 11:29

Levollista Lukurauhan päivää.

 

Teksti: Terhi Huovari, Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja

 

Lukurauhan laki

1 § Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2 § Yhdessä lukeminen on sallittu.
3 § Yksin lukeminen on sallittu.
4 § Toisille lukeminen on sallittu.
5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Lähde: Kirjasäätiö


Pipliaseuran tarjoamaa lukemista löytyy Pipliakaupasta ja osoitteesta: Raamattu.fi