AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Järjellisen ajattelun vastainen kolminaisuusoppi

Emerituspiispa Juha Pihkala luennoi Näe minut -raamattutapahtumassa 21.5.2016 klo 14. aiheesta Kolmiyhteinen Jumala – Mistä siinä on kysymys ja miksi Islam vierastaa sitä?

Kolminaisuusoppi erottaa kristinuskon islamista ja juutalaisuudesta. Kolminaisuusopin paradoksia on koko ajan yritetty murtaa ja järkeistää. Emerituspiispa Juha Pihkalan mukaan on täysin järjellisen ajattelun vastaista, että kaikella olemassaololla on ikuinen yksi tuonpuoleinen lähde, joka tulee ihmiseksi solmimaan konkreettisen yhteyden ihmiseen ja juuri siinä on kristinuskon ydintapahtuma.

Kolminaisuusopin mukaan Jumalalla on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vaikka kolminaisuusoppi on kristinuskon perustavin opinkappale eli dogmi, se silti tänäkin päivänä on monelle hämärä käsite. Harva tietää kolminaisuusajattelun alkuperää.

– Olemme ihan peruskysymysten äärellä. Mistä me pelastumme, kuka meidät pelastaa ja millä tavalla pelastumme. Mitä lopulta synti on, Juha Pihkala sanoo.

Pihkala vie meidät Jeesuksen aikaan. Varhaisimmat kristityt, kuten Jeesuskin, olivat juutalaisia, jotka uskoivat yhteen Jumalaan. Jeesus herätti toiminnallaan suuria messiaanisia odotuksia, mutta häntä ei pidetty varsinaisesti Jumalana hänen eläessään. Kaikki odotukset romahtivat ristinnaulitsemiseen.

– Ylösnousemuskokemus on avain siihen, miten ajatus Jumalan kolminaisuudesta alkoi syntyä. Siihen liittyi aika pian Pyhän Hengen vuodatuksen kokemukset. Ylösnousseessa Kristuksessa koettiin Jumalan konkreettinen läsnäolo, Pihkala sanoo.

Myös Pyhän Hengen vaikutuksissa varhaiset kristityt kokivat Jumalan läsnäolon. Monoteismiin eli yksijumalaisuuteen tuli eriyttäviä kokemuksia, jotka eivät olleet kirjoituspöydän ääressä tapahtunutta teoretisointia.

– Taustalla ei alun perin ollut minkäänlaista filosofista tavoitetta ymmärtää, vaan siinä kerta kaikkiaan kohdattiin Jumala kolmella eri tavalla. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat varhaisessa julistuksessa rinnakkain. On yksi Jumala, jossa kuitenkin on jotain merkillisellä, selittämättömällä tavalla eriytynyttä.

– Jeesuksen opetuslasten kokemusperäistä puhetta hänen jumaluudestaan pidettiin jo aikanaan täysin järjellisen ajattelun vastaisena, Pihkala sanoo.

Kolminaisuusoppi määriteltiin 300-luvulla

Toisella vuosisadalla kristityiksi kääntyi filosofisen koulutuksen saaneita ihmisiä. Heidän tapaansa tulkita kristillistä kolminaista julistusta Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä vaikutti platonilainen filosofia. Platonismissa ajateltiin, että on vain yksi Jumala, joka on kaiken aineellisen maailman ulkopuolella, mutta jonka luomana voi olla materiaalisessa maailmassa toimivia alempia jumalallisia olentoja, jotka saavat materiaalisen maailman kaaokseen järjestystä.

Tämä tulkinta ei kuitenkaan vastannut varhaisten kristittyjen kokemusta ja sitä seurannutta julistusta. Oli käytävä torjumaan tällaista, paradoksin poistavaa järkeistämistä. Tästä lähti liikkeelle kolminaisuusopin muotoilu 300-luvulla, Pihkala kertoo.

– Myös tänään on joidenkin helpompi ajatella, että on jokin korkeampi voima, Jumala, mutta Ihmisten on vaikeampi hahmottaa hänen radikaalia läheisyyttään Jeesuksessa. Sen sijaan tuntuu olevan ihan kohdallaan sanoa, että Jeesus on suuri julistaja ja opettaja – siis profeetta.

Miksi islam vierastaa kolminaisuusoppia?

Islam sai alkunsa Arabian niemimaalla profeetta Muhammedin ilmestyksien pohjalta vuonna 610. Islam on yksijumalainen uskonto, jossa on paljon vaikutteita kristinuskosta ja juutalaisuudesta. Islam syntyi ympäristössä, jossa oli vahva kristillinen traditio. Muhammed oli kosketuksissa juutalaisten ja myös kristittyjen kanssa ja omaksui heidän näkemyksiään.

Kristitty ja muslimi uskovat yhteen Jumalaan. Molemmat uskovat hyvien tekojen merkitykseen, ovat tietoisia omasta syntisyydestään ja anteeksiannon tarpeellisuudesta. Molempien päämääränä on paratiisi. Samankaltaisuuksista huolimatta uskontojen välillä on merkittäviä eroja. Islamissa Jeesusta pidetään kyllä neitseellisesti syntyneenä profeettana, mutta häntä ei ole ristiinnaulittu ja eikä häntä pidetä jumalallisena. Käsitys synnistä ja Jumalan läheisyydestä on erilainen.

– Molemmat uskonnot puhuvat synnistä, josta on pelastuttava. Synti ilmenee molempien mukaan tekoina, mutta se ei ole kristinuskossa ja juutalaisuudessa alun perin sarja moraalisia lankeemuksia, ylipäänsä moraaliin liittyvä asia. Lankeemukset ovat seurausta, eivät syy. Kaikki paha, kaikki väärät teot johtuvat siitä, että konkreettinen elämänyhteys Jumalaan on katkennut. Ihminen on irtautunut Jumalasta ja ryhtynyt omaksi Jumalakseen, Juha Pihkala sanoo.

Uuden Testamentin mukaan syntien anteeksianto merkitsee sitä, että Jumala tulee ihmiseksi ja kärsii ihmisen synnin vaikutukset ja rangaistukset ja solmii uudelleen sen yhteyden, mikä ihmiskunnassa on katkennut. Siinä syntyy elämänyhteys eli tulemme osalliseksi jumalallisesta elämästä. Elämänyhteys syntyy nimenomaan ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesus Nasaretilaisen kautta meihin.

– Tämä puuttuu islamista. Islamin Jumala ei tule ihmiseksi eikä voi tulla ihmiseksi. Hän ei tule lähelle. Hän voi olla armollinen ja anteeksiantava, mutta tämä liittyy tekoihin. Ero on olennainen, vaikkei sitä aina huomata.