Uhratako vai lahjoittaa – siinä pulma!

Uhraaminen näyttäytyy usein nykykielenkäytössä negatiivisena asiana: Turhasta asiasta todetaan, että sille ei kannata uhrata ajatustakaan. Uhrautuminen ei ole muodissa, ja uhriutuminen se vasta ikävä ilmiö onkin. Uhrista puhutaan silloin, kun joku on vahingollisen toiminnan kohteena. 

Tätä taustaa vasten Vanhan testamentin uhraamista käsittelevien tekstien kääntäminen on haastavaa. Vanhassa testamentissa uhraaminen ei ole ikävän tehtävän suorittamista vastentahtoisesti vaan pikemminkin lahjan antamista, kiitollisuuden osoittamista ja ennen kaikkea läheisen jumalasuhteen rakentamista.  

Kokonaan myönteiseksi uhraamista käsitteleviä kohtia tuskin saa sanavalinnoilla käännettyä eikä tarkoitus ole myöskään kaunistella vaikkapa uhraamiseen liittyvää eläinten verenvuodatusta. Kuitenkin kääntäessä voi sopivissa kohdissa haeskella vaihtoehtoisia ilmaisuja, jotka kuvastavat Vanhan testamentin ajattelua: Puhutaanko uhrista vai lahjasta, uhraamisesta vai antamisesta? Valitaanko napakka tekninen termi vai kuvataanko yhteistä aterioimista?   

Teksti: Hanna Vanonen, eksegetiikan asiantuntija VT2028-käännöshankkeessa 

Käännösnurkassa Piplian raamatunkäännöstyön asiantuntijat ja kääntäjät avaavat erilaisia sanontoja, ilmaisuja ja termejä, mitä raamatunkäännöstyössä on tullut vastaan. Lue uusin Käännösnurkka ilmaisesta Piplia-lehdestä.