Raamattu 2028 – Kysymyksiä ja vastauksia

Vanhaa testamenttia käännetään uudelleen suomeksi, jotta Raamattu pysyy ymmärrettävänä, ajanmukaisena ja saavutettavana nykykieliselle lukijalle.

Kieli ja lukutavat muuttuvat, vanhat käännökset eivät aina avaudu nuoremmille sukupolville, ja digitaalinen lukutapa edellyttää sujuvampaa ja rytmiltään modernia tekstiä. Lisäksi alkutekstien tutkimus ja uudet käsikirjoituslöydöt mahdollistavat aiempaa tarkemman ja läpinäkyvämmän käännöksen.

Tavoitteena on, että Raamattu pysyy elinvoimaisena, merkityksellisenä ja helposti saatavana kaikille suomea ymmärtäville.

Vanha testamentti VT2028 käännetään Raamatun hepreasta ja arameasta. Hankkeessa ei olla tekemässä uusittua käännöstä jonkin aiemman suomennoksen pohjalta vaan täysin uusi käännös lähtien alkukielestä.

Nykyihmiset ovat tottuneet ajattelemaan Raamattua yhtenä kirjana, mutta Vanhan testamentin syntyaikoihin tai edes ajanlaskun alussa ei ollut vakiintunutta käsitystä yhdestä tekstikokoelmasta. Vanhan testamentin tekstit säilyivät lukuisissa erillisissä kirjakääröissä, joiden ajoittaminen on monimutkaista.

Hepreankielisten tekstien osalta olemme pitkälti yli tuhat vuotta myöhempien keskiaikaisten käsin kirjoitettujen kirjojen varassa, jotka eivät aina edusta varhaisinta tekstimuotoa, vaikka edustaisivatkin yhtä muinaista tekstimuotoa.

Tutkimuksessa saadaan jatkuvasti uutta tietoa Vanhan testamentin alkukielisistä teksteistä. Samalla kaikista kirjoista ei ole olemassa tieteellistä editiota, jossa olisi punnittu eri käsikirjoitusten lukutapoja ja päätelty, mikä on varhaisin tekstimuoto. On siis vaikea sanoa, mikä Vanha tai vanhin testamentti on.

VT2028-käännöksessä käytettävä pohjateksti perustuu tieteellisiin editioihin. VT2028 käännetään nk. masoreettisesta tekstistä, joka on julkaistu tieteellisesti toimitetuissa laitoksissa Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS) ja Biblia Hebraica Quinta (BHQ). Masoreetit olivat keskiajalla toimineita juutalaisia kirjanoppineita, jotka kehittivät raamatunheprean kirjoitusjärjestelmää esimerkiksi lisäämällä siihen vokaalimerkit.

VT2028-käännöksessä masoreettisesta tekstistä poiketaan vain painavista filologisista syistä, kun on syytä epäillä, että masoreettisessa tekstissä on virhe. Poikkeama perustuu antiikin ajan muihin tekstilähteisiin.

Jos jonkin kohdan merkitys on hepreankielisessä tekstissä epäselvä, VT2028-käännökseen tehdään siitä selittävä alaviite, joka Raamattu.fi-palvelussa ja Piplia-sovelluksessa aukeaa tekstiyhteyteen.

Kääntämisen onnistumiseksi on tiedostettava myös se todellisuus ja tutkimustilanne, missä olemme, ja tehtävä käytännöllisiä ratkaisuja, jotka perustuvat parhaalla mahdollisella tavalla jo tehtyyn tutkimukseen.

Termin dynaaminen toi kääntämistä koskevaan keskusteluun yksi viime vuosisadan merkittävimmistä käännösteoreetikoista Eugene A. Nida (1914–2011). Dynaamisuudella hän tarkoitti käännöksen lukijan reaktiota. Dynaaminen käännös tarkoittaa siksi sellaista käännöstä, johon lukija reagoi samalla tavalla kuin lähtökielisen tekstin lukija reagoi lähtökieliseen tekstiin. Termin dynaaminen käyttö on sen jälkeen laventunut käsittämään kaikkia erilaisia käännöksiä, jotka poikkeavat sana-sanaisesta kääntämisestä. Tämä on valitettava kehitys, joka sumentaa näkyvistä, mitä termillä oikeastaan tarkoitetaan. Mikä tahansa muu kuin sana-sanainen käännös ei ole dynaaminen, sillä kaikki käännökset eivät tavoittele lukijoiden reaktioiden samuutta verrattuna lähtötekstin lukijoiden reaktioihin.  

Raamattu 2028 -käännöksessä keskeistä eivät ole lukijoiden reaktiot, vaan tekstin soveltuvuus siihen tarkoitukseen, johon se on suunnattu. Raamattu 2028 -käännöksessä tavoitellaan tekstin ymmärrettävyyttä lähtökohtana 20-vuotiaiden kielentaju sekä tekstin muotoilua ajatellen vastaanottoa eri käyttöympäristöissä (digitaalinen teksti ja äänikirja). Teoreettisena lähestymistapana toimii suomalaisissa yliopistoissa kehitetty käyttäjäkeskeisen kääntämisen menetelmä. 

VT2028-hankkeessa ei korjata vanhojen käännösten virheitä, vaan teksti käännetään kokonaan uudelleen suoraan Vanhan testamentin alkukielestä.

Äänikirjan ohjeistuksessa noudatamme yleistä suomen kielen periaatetta, jossa sana luetaan niin kuin se kirjoitetaan. Nimistössä on pääsääntöisesti säilytetty sama kirjoitusasu, kuten se nykyisessä Kirkkoraamatussa on. Nimistö on kääntämisen kannalta kiinnostava teema, johon liittyy paljon käännöshistoriaa ja nyansseja. Lue lisää: Mikä on Iisakin vaimon nimi?

Sanavalintoihin vaikuttaa keskeisesti konteksti eli se, millaisessa asiayhteydessä kyseinen sana esiintyy. Sanavalintaan saattaa tällaisessa tapauksessa vaikuttaa esimerkiksi tavumäärä tai sanassa esiintyvät äänteet, varsinkin runoja käännettäessä. Käännettäessä pyritään myös , niin että jos jokin sana toistuu tiheästi, perusilmaukselle etsitään välillä synonyymejä.

Käännöstä on tekemässä monta asiantuntijaa: kääntäjät, Piplian muut asiantuntijat sekä ekumeeninen ohjausryhmä. Yhteistuumin päästään parhaimpaan lopputulokseen sanavalinnoissa. Kääntämistä ohjaa parikymppisten kielentaju, ja Elisa-mallilukijaa käytetään sisäisenä työkaluna, kun mietimme sananvalintoja. Taustalla on tietoa 20-vuotiaiden kielen ymmärtämisestä ja sen mahdollisista haasteista. Lähdemme samalla siitä, että mikä on ymmärrettävää parikymppiselle, on ymmärrettävää myös tätä vanhemmille. Lisäksi käännöstä testataan laajasti tavallisilla lukijoilla, ja testitulokset vaikuttavat muun muassa sanavalintoihin.

Käännöstä on testattu laajasti tavallisilla lukijoilla, koska heitä varten käännöstä tehdään. Testaukset ovat vaikuttaneet monin tavoin käännösratkaisuihin, sekä yksittäisiin sanoihin että tyyliin. Esimerkiksi kääntäjien ensimmäisessä luonnoksessa esiintynyt muoto “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt hehkuttivat…” sai testaajilta kritiikkiä, heidän mielestään ”hehkuttaa” ei ollut sopiva tyyliltään tekstiin. Käännöksen muotoiluun tuli neutraalimpi ilmaus: “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt puhuvat, miten onnellinen minä olen.”

Raamattu 2028 kääntäminen jatkuu: Liity testiryhmään!

Uusi suomennos on asiantuntijoiden, kirkkojen edustajien ja laajan testauksen yhteistulos. Tekoälyllä voidaan kyllä tuottaa ”joillekin kielille jonkinlaisia käännöksiä”, mutta niiden laatu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mihin käännöstyöhön erikoistuneiden tiimien työ yltää. Muinaisten Lähi-idän kielien, käsikirjoitusten ja tekstikritiikin osalta työ on varminta jättää edelleen koulutetuille osaajille. Käännöshankkeessa hyödynnetään toki tekoälyä siinä, missä se tuo selkeää lisähyötyä: Käännöstestien aineistojen analysoinnissa, käännösohjelmistoon sisältyvissä tekstikoherenssiin liittyvissä toiminnoissa, digitaaliseen julkaisuun liittyvissä automaatioissa sekä oikoluvussa.

Yksi käännöstyön haastavimmista kysymyksistä on Jumalan nimen suomentaminen. Vanhassa testamentissa Jumalan yleisin nimi on JHWH, suomalaisittain Jahve. Nimi esiintyy hepreankielisessä tekstissä noin 7 000 kertaa. 

 Valmisteilla oleva Raamattu 2028 -käännös kertoo lukijalle mahdollisimman selkeästi, mitä Jumalan nimeä kulloinkin käytetään. Parhaiten tämä näkyy verkkojulkaisussa raamattu.fi ja Piplia-sovelluksessa, joissa on mukana selittäviä alaviitteitä. Näin on myös jokaisen Jumalasta käytetyn nimen kohdalla. 

Juutalaisessa perinteessä Jumalan nimeä ei sanota ääneen, ja monissa raamatunkäännöksissä nimi on piilotettu kiertoilmausten, kuten Herra, taakse. Ongelmana tässä ratkaisussa on, että kiertoilmaus Herra menee sekaisin heprealaisessa tekstissä olevan Adonai-nimityksen kanssa. Sen luontevin käännös on Herrani. Hyvä esimerkki tästä on Psalmi 130, missä Jahve ja Adonai esiintyvät rinnakkain.  Miten suomenkieliselle lukijalle voisi osoittaa sen, että alkutekstissä esiintyy Jumalan erisnimi JHWH ja missä kohtaa yleisnimi elohim, Jumala?  

Käännöksessä on otettu käyttöön korostusväri: punaisella värillä (painetussa kirjassa kursiivi) on merkitty ne kerrat, kun alkukielen tekstissä on erisnimi JHWH, mustalla tekstillä on Jumala silloin, kun alkutekstissä käytetään sanaa elohim. Jumalasta käytetään Vanhassa testamentissa myös lukuisia muita nimiä. Ne on nyt kaikki käännetty suomeksi ja selitetty alaviitteissä. 

Juudealaiset Esterin kirjassa 

Käännöksessä on päädytty käyttämään hepreankielisen ilmaisun jehudi käännöksenä sanaa juudealaiset.  Vaihtoehtoinen ratkaisu voisi olla juudalaiset. Mutta se tulkitaan helposti kirjoitusvirheeksi sanalle juutalaiset. Käsite juutalaiset kuuluu myöhempään aikaan.   

Kuninkaiden kirjoissa (1. Kun. 12-) kerrotaan kahdesta kuningaskunnasta. Niistä Israel tuhoutui Assyrian hyökkäyksessä 722/721 eKr. Juudan kuningaskunnan aika päättyi Babylonian hyökkäykseen 587/586 eKr. Maan johto ja yläluokkaa pakkosiirrettiin Babyloniin ja muualla Babylonian valtakuntaan. Nouseva suurvalta Persia kukisti Babylonian ja Persian kuningas Kyyros II (hallitsi 559–530 eKr.) antoi entisille Juudan asukkaille luvan palata kotiin. Osa palasi ja suunnitteli uuden temppelin rakentamista, osa jäi uuteen asuinmaahansa. Siellä he olivat entisiä Juudan asukkaita eli suomeksi juudalaisia tai juudealaisia. Esterin kirja kertoo näistä Persiaan jääneistä. Kertomus sijoittuu Kserkses I:n aikaan, joka oli Persian kuninkaana 486–465 eKr. Vastaus kysymykseen, milloin Vanhan testamentin uskonto muuttui juutalaisuudeksi on viimeisen 50 vuoden aikana tarkentunut. Vanhan testamentin uskonto rakentuu paljolti Vanhan testamentin kirjoitusten ja temppelissä suoritettavien uhrien ympärille. Roomalaiset tuhosivat uudelleen rakennetun temppelin 70 jKr. Viimeistään silloin oli pakko rakentaa uskonto ilman temppeliä synagoga-verkoston ympärille. Prosessi alkoi kuitenkin jo aiemmin diasporassa (Juudan ulkopuolella), mistä Jerusalemin temppeliin oli pitkä matka. Kserkses I:n aikana eläneitä entisten Juudan asukkaiden jälkeläisiä ei voi nimittää juutalaisiksi, koska merkittävä osa Vanhan testamentin kirjoista oli tuolloin vasta muotoutumassa.

Alkutekstissä käytetty heprean sana teva (תֵּבָה) tarkoittaa jonkinlaista laatikkoa. Sen suomennos arkki on vanhojen suomennosten raamattukieltä, joskaan ei ole yleinen niissäkään. Itsenäisenä sanana se esiintyy 1. Moos. 6–9 Nooa-kertomusten ulkopuolella vain kerran, kun Mooses laitetaan kaisloista tehtyyn kaislakoriin (2. Moos. 2:3–5). Nykypuhujat ymmärtävät arkin merkitykseksi lähtökohtaisesti paperiarkin. Yhteys kulku- tai pelastusvälineeseen on etäinen ellei vieras. Käännösperiaatteidensa mukaisesti Raamattu 2028 tavoittelee kieltä, jota 20-vuotias nykylukija voi ymmärtää yleiskielen pohjalta. Uudessa käännöksessä kohta suomennettiin sanalla alus, Nooan alus.