AJANKOHTAISTA, RAAMATTUMIETISKELY |

Raamattumietiskely: Ravitse minua, nälkäinen Jeesus

Joka syö yhdessä, kuuluu samaan porukkaan. Pöytäkunta luo yhteyden, samaan pöytään kutsuminen on vahva viesti. Lähden siis nälkäisenä kulkemaan matkaa DigiMarkuksen äärellä. Kenen leipää syöt, Jeesus, kenen lauluja laulat?

Huomaan seurassasi syrjäytyneitä, sairaita ja julkisyntisinä pidettyjä, tullimiehiä ja muita työroolinsa takia halveksittuja. Juuri heidän kanssaan sinä hakeudut ruokailemaan. Pöytäseurasi itsessään on viesti, sosiaalipoliittinen kannanotto: ”Miksi hän viettää aikaansa tuollaisten kanssa?” (Mark. 1:16)

Mikset viettäisi, olethan sinä, Jeesus, itsekin köyhä ja tiedät, miltä tuntuu kohdata syrjintää, varsinkin kotikentällä: Tuon tyypin tunnemme, mikä se on meitä opettamaan (6:1–6)?

Olet niin köyhä, että katkot viljantähkiä syötäväksi (2:23) ja etsit toiveikkaasti viikunapuusta hedelmiä, kun nälkä yllättää (11:12–13). Silloin sapatti ei lue lakia. Joudut väkisin käyttämään luovuutta selviytyäksesi, ja silloin sapatti on ihmistä varten eikä päinvastoin (2:27). Jeesus, ajaako rankka tausta sinut radikaaliksi? Jos haluan seurata sinua, kuinka radikaali minä saan olla – tai kuinka radikaali minun pitäisi olla?

Sinä kannustat jakamaan, ylen määrin. Ei sinun kanssasi paastota (2:19), päinvastoin: sinä ravitset tuhansia (6:30–44; 8:1–9) ja kutsut kanssasi pääsiäisaterialle (14:12–25).

Mutta jakaminen on myös rankkaa. Ei varmuutta leivästä, vaan vieraanvaraisuuden ja yhteisen jakamisen ehdoilla mennään (6:8–10). Seuraava ateria tulee vain, jos minä jaan leipääni ja toinen omaansa. Edes kupillinen vettä, se on jo paljon (9:41).

Sinua lähestyy syrjäytynyt nainen. Hän pyytää apua tyttärelleen, mutta he ovat vieraan kansan jäseniä (7:24–30). Sinä, Jeesus, pysähdyt empimään, et toimikaan heti. Leipä kuuluu lapsille, sinä
sanot. Ei mille tahansa piskeille. Miksi torjut tuon naisen? Hän pyytää apua, edes murusia – kuin koira pöydän alla. Lopulta sydämesi heltyy. Ruokaseurueesi laajenee. Entistä useampi ulkopuolinen saa tulla mukaasi. Elämän leivästä riittää enemmän jaettavaa kuin kukaan olisi arvannut. Käänsikö tuo vierasmaalainen nainen sinun pääsi, Jeesus?

Elämäsi lopulla sinut syrjäytetään. Viimeisen juhla-aterian jälkeen joudut rikollisten joukkoon. Ristillä ei enää ruokaa tarjota, ja vihoviimeinen viinisi maan päällä on hapanviini, sienessä ruo’on päässä (15:36). Syrjäydyt, huudat tuskaasi. Huudatko maailman kaikkien syrjäytyneiden puolesta?

Ylösnousemuksen aamu koittaa, elämä voittaa. Kuin juhannuksen aurinko, kuin yötön yö keskellä maailman pimeyttä. Meidän puolestamme syrjäytetty, sinä nouset kuolleista. Elämän leipä, ravitse meitä, tee meidätkin eläviksi – toinen toisillemme.

Julkaistu Piplia 2/2018 -lehdessä. Teksti: Mika Aspinen

Mika Aspinen on raamattuteologian kouluttaja, joka kirjoittaa Piplia-lehden vuoden 2018 raamattumietiskelyt.


Lue Piplia-lehti 2/2018, pdf
Tilaa ilmeinen Piplia-lehti kotiin
Liity Pipliaseuran kannattajajäseneksi. Jäsenet saavat Piplia-lehden automaattisesti.