Yhteisö tekee perheen

Lähitalojen naiset kiersivät kertomassa, että Noomille oli syntynyt poika.

Noomille on syntynyt poika! Mikä ilo, oma lapsi! Mutta hetkinen, mitenkäs tämä nyt menikään? Mikä oikeastaan olikaan Raamatun Ruutin kirjassa seikkailevan Noomin ja tälle syntyneen poikalapsen suhde? Itse asiassa: eihän Noomi ole pojan äiti, hän on pojan mummo. Niin niin, Noomihan on tosiaan jo vanha. Hän on mummo ja poika lapsenlapsi, eikö niin – lähitalojen naiset vain oikaisivat vähän puhuessaan Noomin pojasta. Pojan äitihän on siis Ruut, joka on Noomin… Ei, ei hän ole Noomin tytär vaan Noomin miniä, siis Noomin pojan vaimo. Mutta tämä nyt syntynyt lapsi, hänen isänsä ei kyllä ole se Noomin poika. Noomin poikahan on kuollut jo kauan sitten. Lapsen isä on Boas, ja hän on Noomille sukua. Tai siis ei, tarkemmin ajatellen ei: Boas on sukua Noomin miehelle, Elimelekille, joka tässä vaiheessa on hänkin jo kuollut. Ei siis tarkkaan ottaen mitään sukua Noomille, vain hänen edesmenneelle miehelleen. Ja nyt siis Boas on avioitunut Ruutin kanssa, joka taas on Noomin sukulainen… Ei vaan ei, hänhän on Noomin edesmenneen pojan vaimo. Joten hei lähitalojen naiset: tämä lapsi, Noomin poika – eihän hän ollut Noomin poika.

No niin, aika monimutkainen tämä perhekuvio Ruutin kirjassa mutta jos luet kirjan itse, vaikkapa pian ilmestyvänä uutena käännöksenä, niin huomaat, että ei sitä itse asiassa niin monimutkaisena tarvitse nähdä. On kaksi hyväluontoista ja toisilleen lojaalia naista. Heitä kohtaa tragedia mutta siitä huolimatta he päättävät pysyä yhdessä ja aloittaa elämänsä uudestaan. Sitten on yksi hyväluontoinen ja velvollisuudentuntoinen mies, joka huomaa avun tarpeen ja myös osaa arvostaa näitä naisia. Ja on luettava vain vaivaiset neljä lukua, ennen kuin nämä kolme jo muodostavat yhdessä perheen, jonka täydentää vielä poikalapsi.

Joten: entä jos minäkin jättäisin tämän tarkkojen sukulaisuussuhteiden ruotimisen ja vain katsoisin tätä näkyä, jonka naapuruston naiset ovat jo huomanneet. Noomille on syntynyt poika. Noomi ottaa lapsen syliinsä ja ryhtyy hänen hoitajakseen. Noomi, joka on elänyt kovan elämän, kärsinyt nälkää, muuttanut pakolaiseksi, menettänyt miehensä ja kaksi poikaansa. Ja lapsi, joka vasta on syntynyt, vielä tietämätön elämän koettelemuksista ja myös tuottamastaan valtavasta ilosta. Tuo lapsi ei korvaa Noomin kerran menetettyjä lapsia mutta säästää Noomin yksinäisyydeltä ja merkityksettömyydeltä – katkeruudelta, johon hän kerran uskoi olleensa tuomittu. Ja naapuruston naiset näkevät sen – ennen kaikkea sen.

Noomin tarinasta voisi ajatella, että se on kertomus perheestä. Yhtä paljon se on kuitenkin kertomus yhteisöstä. Yhteisö, naapurusto, ihmiset ympärillä, on se, joka lopulta tekee tästä epätodennäköisestä ja odotuksista poikkeavasta perheestä perheen. Ihminenhän saa pitää perheenään ketä tahtoo, eihän sitä kukaan estä. Mutta silläkin on väliä, mitä yhteisö ympärillä tekee ja ajattelee – varsinkin kun kyse on lapsesta. Kun naapurusto huomaa, että tämä lapsi kuuluu tälle aikuiselle, tämä aikuinen tälle lapselle, ei perhe ole enää vain omassa varassaan. Sillä on ympärillä olevien ihmisten tunnustus ja tuki, mikä luo ihan uudenlaista turvaa ja luottamusta solmittuihin ihmissuhteisiin.

Noomille on syntynyt poika. Noomi, tuo kaikkien bonusmummojen esiäiti, antaa Ruutin kirjan lukijalle toivoa siitä, että katkerimmankin surun keskeltä voi löytää reitin eteenpäin, saada takaisin elämänvoimansa. Ei heti eikä omin avuin, mutta silti. Noomin sijaan nostaisin tänä aamuna esikuviksi kuitenkin nimenomaan ne lähitalojen naiset. Naiset, joilla on kyky huomata hyvä ja vahvistaa sitä. Naiset, joilla on kyky olla takertumatta lillukanvarsiin ja keskittyä niiden sijaan oikeaan asenteeseen. Naiset, jotka huolehtivat siitä, että tässä naapurustossa jokainen löytää paikkansa, että tässä naapurustossa iloitaan toisen ilosta.

Rukoilemme:

Jumala, auta minua näkemään,
missä juuri nyt on iloa, kiitollisuutta ja hyvään asiaan sitoutumista.
Miten voisin kasvattaa itseäni keskittymään siihen ja tukemaan sitä?
Johdata siinä minua.
Aamen.

Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä Raamattu 2028 -hankkeessa
Hartaus on esitetty Yle radio 1:n radiohartautena 13.10.2026