Kun bambu kohtaa saunan – Raamattu kantaa yli kulttuurien

Ilta Jerisjärven savusaunalla on täynnä höyryä ja jännitystä. Along Jamir, raamatunkäännöstyön johtaja Koillis-Intiasta, epäröi hetken saunan kynnyksellä. Pian lempeä löyly sulattaa jännityksen. Along hymyilee: “Teille suomalaisille sauna taitaa olla kuin meille bambu.” Bambu on Alongin heimolle, nagoille, elämän keskus – sitä syödään ja siitä rakennetaan kodit ja työkalut. “Siksi näemme siinä Kristuksen, ja kaiken sen hyvän minkä hän meille lupaa”.

Pohjoisen pimenevässä illassa bambuteologia kohtaa saunateologian, ja matkasta Koillis-Intian vuoriseuduilta Kittilän Leville tulee ikkuna siihen, miten Jumalan sana on kietoutunut kaikkiin kulttuureihin ja kaikkiin kieliin.

Tunturiin nousemisen teologia

Seuraavana aamuna kipuamme Levitunturin rinteitä. Toimistotyöläinen puuskuttaa, mäkiin tottunut Along etenee kevyin askelin. “Raamatunkäännöstyössä on paljon samaa tunturiin kiipeämisen kanssa”, hän sanoo. “Kivikkoja riittää, mutta kun jaksaa edetä askel askeleelta, huipulla avautuu maisema, jota ei osannut kuvitellakaan. Raamattutyössä haasteet ovat aina mahdollisuuksia”.

Kivikot ja haasteet ovat Intian Pipliaseuran arkea. Maassa, jossa 1,5 miljardista ihmisestä vain 2–3 % on kristittyjä, vähemmistöjen elämä on usein haavoittuvaa. “Myrskyissä juuret syvenevät”, Along muistuttaa. Intian Pipliaseura on vähemmistöyhteisöjen tukena myrskyissä, vahvistaa yhteisöjen juuria tarjoamalla heille Jumalan sanan omalla kielellä.

Raamatunkäännöstyö alkaa paikallisten tarpeesta

Patikoidessamme Along kertoilee työnsä arjesta. Pipliaseurojen raamatunkäännöstyö alkaa aina paikallisen kirkon pyynnöstä. Usein käännöksen myötä kielelle luodaan myös ortografia – kirjaimet ja kirjoitusasu – ja yhteisö saa näkyviin oman kielensä. Kirjoitetun kielen myötä yhteisölle avautuu täysin uusia mahdollisuuksia: lukutaidon, kirjallisuuden ja median kehittyminen.

Tauolla tankkaamme vettä ja nautimme levollisesta maisemasta, jossa joet, tunturit ja metsät asettuvat täydelliseen tasapainoon. Samanlaista tasapainoa ja herkkyyttä tarvitaan, kun uusi vähemmistökielinen raamatunkäännös aloitetaan. Uudet, kielelle aiemmin tuntemattomat sanat valitaan viisaasti ja yhteisiä rajoja kunnioittaen: lainataanko kreikkaa, englantia, naapurikieltä vai luodaanko uutta? Joskus “teurasvasikka” on parempi kääntää vain “eläimeksi”, jotta turhaa kitkaa ei synny. Alongin näky on, että kontekstuaalisuus ei laimenna Raamatun sanomaa vaan päinvastoin avaa sen uusille kulttuureille. Varsinkin alkuperäiskansolle on merkittävää, että raamatunkäännös vahvistaa yhteisön maailmankuvaa ja hengellisiä ilmaisumuotoja. Näin äidinkielinen Raamattu säilyttää sekä kulttuuriperintöä että tukee paikallista kristillistä johtajuutta ja elävöittää seurakuntia.

Rukoukset ja tuki kantavat työn arjessa

Tunturin tuulisella huipulla Along ei lakkaa hämmästelemästä, kuinka vihreältä Suomi näyttää. Yhtä ihmeellistä hänelle on suomalaisen liikenteen rauhallisuus, kaupunkien siisteys ja ihmisten täsmällisyys. “Eroista huolimatta näen pohjoisen väessä paljon yhtäläisyyksiä omaan heimooni” Along kertoo. Yhteys luontoon, luonnon antimien hyödyntäminen ja omien perinteiden kunnioittamisen merkitys yhdistävät alkuperäiskansoja kaikkialla.

Along on kiitollinen siitä, kuinka suomalaiset ovat asettuneet Intian Pipliaseuran työn tueksi. Hän on vaikuttunut tapaamiensa seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden sitoutuneisuudesta ja omistautuneiduudesta lähetystyölle. Rinnekahvilan kanelintuoksussa kuulemme, kuinka rukoukset ja tuki Suomen Pipliaseuran kautta ovat työn selkäranka Intiassa. Tukivaroin koulutetaan kääntäjiä, turvaataan Raamatun digitaalinen saatavuus ja viedään Sana kyliin, joihin tie on pitkä mutta tarve välitön.

Kun ilta hämärtyy tunturissa, ymmärrän yhteisen matkamme ytimen olevan Jumalan luomistyön monimuotoisuuden arvostamisessa. Jumalan Sana juurtuu milloin bambuun, milloin saunan löylyihin, mutta vaikutus on sama: Raamatun muutosvoima koskettaa ihmisiä ja yhteisöjä.