Kun kukaan ei näe, Jumalan sana kantaa
Intiassa on miljoonia kristittyjä, joita ei juuri näy. He elävät vähemmistönä, usein hiljaa ja varovaisesti. Kaikki eivät voi kertoa uskostaan avoimesti. Joskus pelko viranomaisista tai ympäröivästä yhteisöstä pakottaa vaikenemaan. Juuri siksi omakielinen Raamattu on vähemmistössä eläville kristityille elintärkeä. Se vahvistaa uskoa silloinkin, kun sitä ei voi jakaa ääneen.
Intian Pipliaseurassa tiedetään, että vähemmistöyhteisöt ovat luonnostaan haavoittuvia. Kun ympärillä kuohuu, tarvitaan jotakin omaa ja pysyvää. Jumalan sana omalla kielellä luo toivoa, vahvistaa identiteettiä ja antaa varmuuden siitä, että Jumala hallitsee myös pimeinä aikoina.
Raamatunkäännöstyö Intiassa on hidasta. Yhden vähemmistökielen koko Raamatun kääntäminen voi kestää yli 20 vuotta. Työtä tehdään paikallisten kirkkojen tarpeesta, usein kielille, joilla ei ole aiemmin ollut kirjoitettua muotoa. Moni kääntäjä tekee työtään vaatimattomissa oloissa mutta tietäen, että lopputulos voi muuttaa koko yhteisön tulevaisuuden.
Intian kristittyjä koskettaa syvimmin tieto siitä, että jossain kaukana – maissa, joista he eivät ehkä ole koskaan edes kuulleet– ihmiset rukoilevat tämän työn puolesta. Nuo rukoukset kantavat vaikeissa olosuhteissa.
Suomalaisten kristittyjen tuki Pipliaseuran kautta mahdollistaa sen, että Jumalan sana tavoittaa myös ne, jotka elävät näkymättömissä. Digitaaliset Raamatut, kääntäjien koulutus ja pitkäjänteinen sitoutuminen eivät ehkä näy otsikoissa, mutta ne vahvistavat uskoa, synnyttävät toivoa ja muuttavat elämiä Intian kaukaisilla vuoriseuduilla.
Kun kukaan ei näe, Jumala näkee. Ja kun Sana saa juurtua omalla kielellä, se kantaa pidemmälle kuin osaamme kuvitella.
- Intiassa on 1724 on pääkieltä
- Intian Pipliaseura on tähän mennessä kääntänyt Raamatun 176 kielelle
- Yli 1500 kielellä ei siis ole vielä mitään Raamatun tekstiä