Laupias samarialainen -hiv-ohjelma Afrikassa

Hiv ja aids koskettavat jokaista afrikkalaista: ei ole perhettä, ystäväpiiriä tai sukua, jossa ei olisi hiv-positiivisia tai joka ei olisi haudannut aidsiin menehtynyttä. Siksi hiv ei ole yksin terveyskysymys vaan myös yhteiskunnallinen ja ihmisoikeudellinen haaste Afrikassa. Se koskee myös kristittyjä ja kristillisiä seurakuntia.

Afrikan pipliaseurojen Laupias samarialainen hiv-ohjelma on kristilliseltä arvopohjalta tehtävää kehitysyhteistyötä. Kristillisen arvopohjan ytimessä on lähimmäisestä huolehtiminen ja heikkojen puolustaminen, mikä on myös muun kehitysyhteistyön ydintä.

Hiv ei tapa, vaan asenteet

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja ihmisarvo on luovuttamaton. Vastaavasti YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus toteaa kaikkien ihmisten syntyvän vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.

Monet afrikkalaiset kirkot ja seurakunnat ovat tehneet jo pitkään hiv- ja aids-työtä. Silti edelleen on tavallista, että pastori toteaa hivin olevan Jumalan rangaistus ja kirous tartunnan saaneelle. Hän saattaa sulkea hiv-positiiviset pois seurakuntayhteydestä, kieltäytyy jakamasta heille ehtoollista tai evää diakonisen tuen tartunnan saaneilta ja heidän omaisiltaan.

Afrikan maissa uskonto on merkittävä osa kulttuuria ja uskonnollisten johtajien luottamus lähes välttämätöntä, jotta työ asenteiden muuttamiseksi on mahdollista. Kristilliseltä arvopohjalta tehtävä työ otetaan vakavasti. Myös kouluissa hiv-opetus on tehokkaampaa, jos taustalla on uskonnollisten yhteisöjen tuki.

Kehitysyhteistyötä kristilliseltä arvopohjalta

Kristillisellä hiv-työllä on mahdollisuus vaikuttaa laajasti koko yhteiskuntaan ja rakentaa eettisesti siltaa myös muihin uskontoihin. Kristillisen työn mahdollisuudet ovat jopa paremmat kuin pelkästään sekulaarin hiv-työn.

Laupias samarialainen on Afrikan alueen pipliaseurojen yhteinen hiv-ohjelma, joka toimii yli 20 maassa.  Sitä koordinoi ja kehittää Afrikan alueen pipliaseurojen hiv-työn toimisto yhdessä paikallisten pipliaseurojen kanssa. Työllä on myös laaja ekumeeninen kannatus.

Laupias samarialainen -hiv-ohjelman tavoitteena on asennemuutos, joka näkyy arjessa suvaitsevaisuutena, tekoina ja vastuuntuntoisina valintoina. Ohjelma tekee näkyväksi syrjinnän taustalla olevia asenteita ja uskomuksia.

Hiv-ohjelman vuorovaikutukseen perustuvissa koulutuksissa jaetaan asiatietoa hivistä ja aidsista. Asenteiden tunnistamisessa hyödynnetään myös raamatuntekstejä kuten kertomusta laupiaasta samarialaisesta.

Kiinnostus laajenee

Pipliaseurojen hiv-ohjelma suunnattiin alunperin kirkoille ja seurakunnille. Ohjelma on kuitenkin laajentunut paikallisten pyynnöstä. Se on myös saattanut kristityt  ja muiden uskontokuntien edustajat uudenlaiseen dialogiin keskenään.  Tämä kertoo arvopohjaisen kehitysyhteistyön tärkeydestä ja mahdollisuuksista.

Uskonnon eettinen sanoma vahvistaa solidaarisuutta ja myötätuntoa koko ihmiskuntaa kohtaan ja asettaa ihmisille sisäisen rauhan ja rehellisyyden tavoitteen.

kehitysministeri Heidi Hautala, Piplia-lehti 4/2012

Tartunnan takia toivonsa ja asemansa yhteisössä menettäneet ovat saaneet uutta rohkeutta ja voimia toimia itsensä ja muiden hyväksi. Hi-virusta kantavat ihmiset ovat usein aktiivisimpia arjen laupiaita samarialaisia. He antavat kasvot hiville rohkaisten samalla muita purkamaan vaikenemisen muuria.

Usko kehityksen muutosvoimana

Pipliaseurojen hiv-ohjelma tavoittaa kirkkojen työntekijät ja seurakuntalaiset heidän omalla kielellään: uskonnon ja uskon kielellä. Keskustelemalla, pohdiskelemalla ja näyttelemällä tosielämään liittyviä tapahtumia asenteet ja ennakkoluulot kyseenalaistetaan.  Mitä asenteita raamatuntulkintojeni takana oikeastaan on? Mikä on kristityn vastuu: tuomitseminen vai auttaminen? Onko hiv-tartunnan saaneella ihmisellä sama ihmisarvo kuin minulla? Miten toivoisin minua kohdeltavan, jos itse saisin tartunnan?

Juuri Raamattu on monille koulutuksiin tuleville elämän valintoja ohjaava kirja. Silti kristillistä opetusta, hi-virusta ja arjen valintoja rinnakkain pohdiskelevaa materiaalia tai koulutusta on ollut vain vähän saatavilla. Kiinnostus Raamattua hyödyntävää materiaalia kohtaan voi alussa motivoida osallistumaan koulutuksiin, vaikka hiv-teema tuntuisikin vaikealta.

Laupias samarialainen on monessa maassa tuonut eri kristilliset tunnustuskunnat yhteen uudella tavalla ja lisännyt yhteistyötä yli kirkkokuntarajojen. Samalla pipliaseurojen muu työ on saanut uutta näkyvyyttä.

Papin kova koulu

Katso video siitä, miten armo voitti paheksunnan vasta sisaren kuoltua.

LAUPIAS SAMARIALAINEN PÄHKINÄNKUORESSA
OHJELMAN SAAVUTUKSIA
  • Laupias samarialainen hiv-ohjelma yhdistää vuorovaikutteisissa koulutuksissaan ja koulutusmateriaaleissaan asiatietoa ja Raamatun tekstejä.
  • Tavoitteena on asennemuutos, joka näkyy arjessa suvaitsevaisuutena, tekoina ja vastuuntuntoisina valintoina.
  • Ohjelman ydin perustuu arvoihin. Ihmisarvo, toisten kunnioittaminen ja heikommista huolehtiminen ei ole yksin kristinuskon omaisuutta, vaan kuuluu ihmisyyteen.
  • Ennakkoasenteet synnyttävät raamatuntulkintoja, joilla yksilöt perustelevat syrjivää käyttäytymistään. Tämä noidankehä pyritään tekemään koulutuksissa näkyväksi.
  • Koulutusmateriaalipakettiin sisältyy videoita, kirjasia, kuvatauluja ja ohjaajan opas. Nuorille ja lapsille on omat materiaalinsa. Kuuroille ja sokeille ollaan tuottamassa lisämateriaaleja.
  • Monissa yhteisöissä, joissa aiemmat sekulaarit hiv-hankkeet on torjuttu, Laupias samarialainen hiv-ohjelma on toivotettu tervetulleeksi juuri arvopohjaisuutensa vuoksi.
  • Ohjelma toimii yli uskontojen ja kirkkokuntien rajojen.
  • Yhteistyötä tehdään muiden järjestöjen kanssa mm. hiv-positiivisten terveydenhoidon järjestämiseksi.
  • Useita maahankkeita tuetaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtiollisella kehitysavulla.

Lapsena avioituminen ja hiv-tartunta eivät lannistaneet

Ester Kayombo, 36, Sambia

Minut naitettiin 14-vuotiaana 27 vuotta vanhemmalle miehelle. Muutaman kuukauden kuluessa mieheni oli tartuttanut minuun sukupuolitauteja, mutten osannut yhdistää oireita tauteihin, vaan luulin niiden olevan osa tavallista sukupuolista kanssakäymistä. Lopulta kävin lääkärissä ja sain lääkkeitä, mutta emme koskaan lääkitykseni aikana pidättäytyneet seksistä tai käyttäneet kondomia. Lopulta karkasin ja menin isoäitini luokse Koillis-Sambiaan. En voinut palata vanhempieni luokse, koska he olisivat voineet palauttaa minut takaisin aviomiehelleni. Viivyin isoäitini luona vuoden, mutten kertonut hänelle olevani naimisissa ja sairas. Sitten palasin takaisin Lusakaan.

Äitini vei minut sairaalaan, jossa sain vihdoin hoitoa sukupuolitauteihini. 19-vuotiaana aloin pitää kauppaa. Viisi vuotta myöhemmin sairastuin uudelleen ja jouduin takaisin sairaalaan. Minulla todettiin tuberkuloosi, mutta sain hoitoa ja kävin töissä.

25-vuotiaana menin naimisiin itse valitsemani miehen kanssa. Hetken olin onnellinen, mutta sitten sairastuin toistuvasti vakavaan ripuliin ja ensimmäisestä avioliitosta saamani herpes uusiutui. Myös tuberkuloosi palasi, ja kahden vuoden aikana olin sairaalassa 28 kertaa.

Tuo ajanjakso elämässäni muistutti helvettiä, ja tunsin itseni toivottomaksi ja masentuneeksi. Kahden vuoden aikana minulla todettiin myös malaria, aivokalvontulehdus ja minulta aiottiin amputoida käsi epäillyn myrkytyksen takia. Lääkäreiden ehdottaessa erästä hoitoa äitini totesi, että jos tyttäreni kohtalo on kuolla, annetaan hänen kuolla.

Sisareni ehdotti käyntiä hiv-klinikalla ja puhui myös äidilleni. Myöhemmin sain jälleen erittäin vakavan ripulin ja häilyin sairaalassa elämän ja kuoleman välillä. Mutta Jumala avaa tien silloin, kun tietä ei ole. Toivuttuani vähän kerroin lääkäreille sairastaneeni hyvin pitkään, mutta en ole kuollut, koska Jumalalla on tarkoitus elämälleni. Sanoin, että tulee vielä päivä, jolloin voin todistaa, mitä Jumala on elämässäni tehnyt.

27-vuotiaana minulle tehtiin sairaalassa hiv-testi, ja minut todettiin hiv-positiiviseksi. Minut kotiutettiin sairaalasta. Ehkä lääkärit eivät tienneet, millaista hoitoa tarvitsisin, sillä tuohon aikaan hiv-lääkitystä ei ollut saatavilla samalla tavoin kuin nyt. Lääkkeet olivat myös hyvin kalliita, eikä äidilläni ollut varaa kustantaa sairaalahoitoani. Perheeni ja kotihoitoryhmä hoitivat minua, ja sisareni tuki ja rohkaisi minua. Avioliittoni päättyi eroon, koska mieheni ei halunnut käyttää kondomia. Minä taas halusin suojella avioliittoamme ja estää toisiamme tartuttamasta lisää.

Olen vielä nuori ja olen hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Fyysisesti voin varsin hyvin nyt. Koska kouluni jäi kesken varhaisen avioliiton vuoksi, opiskelen nyt työni ohella. Päätoimisesti en voi opiskella taloudellisista syistä. En suostu enää huonoon kohteluun ja nyt minulla on paljon tietoa, mitä minulla ei nuorena ollut. Sairauttani en voi paeta, mutta voin omalla ajattelullani ja toiminnallani vaikuttaa siihen, millaista elämäni on nyt ja tulevaisuudessa.

Toimin aktiivisesti hiv-työssä Sambian kirkkojen neuvoston roolimallina ja ”Toivon lähettiläänä”. Pyrin esimerkilläni rohkaisemaan muita testauttamaan itsensä ja ennen kaikkea rikkomaan hiviin liittyvän hiljaisuuden sekä yksityisten ihmisten että seurakuntien ja yhteisöjen parissa. Mielestäni kristittyjen ja muiden uskontojen edustajien tulisi toimia etulinjassa hiljaisuuden rikkomisessa.

Contacts_MFA_09_UMlausekeFIrgb