Jotain saa kätkeä sydämeenkin 

Elämme ajassa, jossa kaikkeen täytyy reagoida heti. Kaikkeen on oltava mielipide, kaikkeen on otettava kantaa. Silloin hiljaisuus tuntuu helposti riittämättömältä. Hengelliset kokemukset pitäisi osata pukea sanoiksi heti, vaikka niiden merkitys ei ole vielä ehtinyt avautua. Ennen kuin ajatukset ovat asettuneet, tapahtumien merkityksiä jo selitetään ja niiden varassa tehdään johtopäätöksiä.

Maria valitsi toisen tien.

Kun enkeli ilmestyi ja puhui nuorelle tytölle lapsesta, joka mullistaisi koko maailman ja ennen kaikkea hänen oman elämänsä, Maria ei kiirehtinyt. Luukkaan evankeliumi kertoo, että ”kaiken, mitä oli tapahtunut, hän kätki sydämeensä”. Uuden testamentin uusin käännös UT2020 ilmaisee, että Maria ”painoi mieleensä kaiken, mitä hän oli sanonut”.

Maria ei selittänyt sanoja vaan säilytti ne. Hän antoi ajan kulua ja kantoi sisimmässään keskeneräistä tarinaa ja enkelin sanojen herättämiä kysymyksiä, joita täytyi olla paljon. Luulen, ettei hiljaisuus silti ollut passiivisuutta, vaan paikka, jossa lupaukset saivat rauhassa asettautua.

Mistä Maria sai viisauden toimia näin, sitä en osaa sanoa. Ehkä hän tiesi, ettei Jumala yleensä paljasta koko suunnitelmaa kerralla. Että uskoon kuuluu kärsivällinen luottamus, jossa Jumalaa ei auteta toteuttamaan lupauksiaan, vaan odotetaan, että aika paljastaa niiden merkityksen.

Voi myös olla niin, että Maria ymmärsi, miten hauraita keskeneräiset ajatukset ovat. Kun kokemuksistaan puhuu liian aikaisin, niitä alkaa helposti katsoa muiden silmien kautta. Toisten innostus, torjunta, epäily tai tulkinnat tulevat kuin varkain osaksi omaa kokemusta.

Tai ehkä Maria vain halusi olla ihmeensä kanssa kahden ennen kuin se muuttui yhteiseksi omaisuudeksi. Ennen kuin lapsesta tulisi kertomus koko maailmalle, se olisi hetken vain lahjan saajan ja antajan välinen yhteinen ilo.

Monien sanojen maailmassa Marian esimerkki kertoo toisenlaisesta viisaudesta. Se vihjaa, että jotain saa kätkeä sydämeenkin, ottaa aivan itselleen. Kaikkea ei tarvitse jakaa heti, sillä on asioita, jotka on annettu ensin kannettaviksi, ja vasta myöhemmin – jos koskaan – muille annettavaksi.

Marian aika puhua tuli myöhemmin. Tiedämme sen siitä, että nämä sanat ovat säilyneet meille. Mutta ensin Maria painoi kaiken sydämeensä.