Alleviivaus

Innostuin jo teini-ikäisenä Raamatusta. Hengellinen herätys johti minut paikallisen vapaaseurakunnan toimintaan. Luin Raamattua ahkerasti ja perehdyin syvemmin sen sanomaan. Huomasin, että Raamatun eri kirjoja saattoi ymmärtää, kun vain jaksoi lukea ja tutkia.  

Innostukseni näkyi siinäkin, että pyysin vanhemmiltani lahjaksi saarnaajan Raamatun. 1970-luvulla se tarkoitti versiota, johon oli tekstien rinnalle jätetty tyhjää tilaa omille merkinnöille. Eläkkeelle jäätyäni kyseinen Raamattu löytyi siivotessani työhuonettani. Se oli tavattoman kulunut ja sivut olivat osittain irrallisia. Avasin sen Roomalaiskirjeen kohdalta ja havaitsin, että olin lukio-ikäisenä alleviivannut kirjeen jokaisen rivin, alusta loppuun! 

Alleviivaamisen tarkoitus lienee korostaa ja nostaa esiin jotakin tärkeää. Siinä mielessä alleviivaukseni ei toteuttanut tarkoitustaan. En tosin ollut alleviivannut kaikkea kerralla, vaan eri lukukertoina sen, mikä milloinkin oli tuntunut tärkeältä ja antoisalta. Loppujen lopuksi kaikki oli siis tuntunut tärkeältä.  

Omia alleviivauksia katsellessa mietin, että olisipa hienoa tietää, mitä Raamatun kirjojen kirjoittajat itse korostaisivat, jos olisivat teksteissään jotakin alleviivanneet? Entä Jeesus itse; oliko hänen opetuksissaan jokin korostus tai alleviivaus? 

Vaikuttaa siltä, että toisinaan Jeesus todella halusi korostaa jotakin sanomaansa. Hän teki sen asettamalla eräänlaiset huutomerkit lauseensa alkuun. Eri suomalaiset käännökset pyrkivät tuomaan painotuksen esiin eri tavoin. Vuoden 1938 käännös tekee sen seuraavasti: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh.3:3). Silloiset kääntäjät käyttivät sanaa ”amen”, joka on siirtynyt myös suomeen. Jeesus siis sanoi: ”Amen, amen, minä sanon sinulle…”. Uskonnollisessa käytössä sana esiintyy useimmiten rukousten lopussa. Jeesuksen puheissa sen tarkoitus on painottaa sanojen totuudellisuutta ja painavaa merkitystä. Se siis kuvaa eräänlaista alleviivausta. 

Uusin suomenkielinen käännös (UT2020) kääntää jakeen seuraavasti: ”Jeesus vastasi: Minä vakuutan sinulle: jos ihminen ei synny uudelleen, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Puhuessaan syntymisestä Jumalan lapseksi Jeesus korosti sellaisen välttämättömyyttä. ”Minä vakuutan sinulle!”

Johanneksen evankeliumi tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutkia, millaisia asioita Vapahtajamme itse alleviivasi opetuksissaan. Uskaltaisin väittää, että asian tutkiminen voisi olla hyvin antoisaa ja opettavaista. 

Teksti: Hannu Vuorinen, Suomen Vapaakirkon entinen kirkkokunnanjohtaja, Piplian hallituksen varapuheenjohtaja.
Kuva: Hanna Paavilainen / Suomen Pipliaseura