Psalmeissa ihminen puhuu Jumalalle

Mies katsoo kameraan ja hymyilee, kädessä puhelin ja lankakuulokkeet

Piplian uusi suomennos psalmeista eli Psalmit 2024 julkaistiin maaliskuussa. Kaikista Raamatun kirjoista se on juuri Psalmit, joista on tullut minulle tosi tärkeitä. Jos Raamatusta joku kaunis päivä katoaisivat vaikka Aikakirjat, niin voisi mennä hetki ennen kuin huomaisin, että hei täältähän puuttuu jotain. Mutta ilman Psalmien kirjaa Raamattu ei olisi minulle enää ollenkaan sama. Jos joutuisi autiolle saarelle ja Raamatusta saisi mukaan vain yhden kirjan, niin sekä järki että sydän sanoisivat, että ota ne Psalmit.

Miksi näin? Ehkä siksi, että Psalmit ovat ikään kuin vertaiskirjallisuutta. Ne ovat Raamatun lukijapalsta ja yleisönosasto. Muualla Raamatussa puhuvat profeetat ja evankelistat ja apostolit, puhuvat mitä Jumala on sanonut ja tehnyt, ja mitä hän ihmisille lupasi ja mitä hän ihmisiltä odottaa. Ja kaikkea sitähän ihmisen pitää totta kai saada kuulla. Ilman muuta.

Mutta psalmeissa ihmiset puhuvat Jumalalle. Ihmiset puhuvat Jumalalle siitä, mitä on olla ihminen ja miltä se tuntuu, suoraan ja sensuroimatta, ilman meikkejä ja naamioita. Miltä tuntuu, kun on sairas tai heikko? Miltä tuntuu, kun pelottaa, kun ihmiset kiusaavat tai elämä on muutenkin kurjaa ja epäreilua? Millaista on, kun tuntuu että Jumala on kaukana eikä ikinä vastaa? Miltä tuntuu menettää jotain tärkeää? Miltä tuntuu kuolla?

On sanottu, että monissa psalmeissa ihminen käy läpi surutyön kaikki vaiheet. Eristäytyy ensin omiin oloihinsa. On vihainen ja katkera. Yrittää neuvotella: jos oikein kauniisti pyydän, niin varmaan tapahtuu ihme ja voin jatkaa taas elämääni ihan niin kuin aina ennenkin. Kunnes lopulta on pakko kohdata tosiasiat ja hyväksyä kohtalonsa.

Paitsi että tapahtuu psalmeissa lisäksi muutakin. Satoi tai paistoi, tuli vettä tai rakeita, ihminen opettelee turvautumaan Jumalaan ja jättämään elämänsä Jumalan käsiin. Synkimmänkin pimeyden keskellä, kuoleman porteillakin Jumala pitää ihmisestä huolen.

Minulle psalmien ja lohdutus ja voima ovat siinä, että psalmit ottavat todesta myös elämän raskaat puolet ja antavat ihmisen sanoa tunteensa ääneen. Kivun ja kärsimyksenkään keskellä Jumala ei hylkää. Hänen valonsa loistaa pimeydessä. Hän on kuolemaakin vahvempi.

Rukoilen psalmin 43 sanoin:

Jumala, puolusta minun oikeuksiani,
aja minun asiaani uskotonta kansaa vastaan.
Pelasta minut petollisilta ja pahoilta ihmisiltä.
Sinä olet minun turvani, Jumala.

Lähetä minulle valosi ja totuutesi,
ne johdattavat minua.
Anna niiden ohjata minut pyhälle vuorellesi,
sinne, missä asut.

Psalmi 43

Teksti: Petri Merenlahti, Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja

Lue myös

Mies katsoo kameraan ja hymyilee, kädessä puhelin ja lankakuulokkeet

Psalmeissa ihminen puhuu Jumalalle

Piplian uusi suomennos psalmeista eli Psalmit 2024 julkaistiin maaliskuussa. Kaikista Raamatun kirjoista se on juuri Psalmit, joista on tullut minulle…

mosaiikki kasvoja

Psalmi 23 kuvaa elämän mittaisen matkan

Loistoristeilijä alkaa vajota meren syvyyksiin. Pelastuslautoissa ei riitä paikkoja jokaiselle, ja sisällä syntyy paniikki. Mies jähmettyy rappusiin veden tulviessa sisään.…

Uudet psalmit menivät tunteisiin

Kun Psalmit 2024 viime viikolla julkaistiin, olin kauhuissani. Rakastan psalmeja ja osaan niitä ulkoa useita. Mitä jos inhoaisinkin näitä uusia?…