Marinat ja narinat

Toimiessani suomen kielen asiantuntijana Piplian käännöshankkeissa törmään hyvin harvoin kirjoitusvirheisiin. Useammin käännösryhmässä olemme keskustelleet tekstin tyylikysymyksistä, jotka ovat pitkälti makuasioita. Ne eivät ole silti merkityksettömiä. Yksittäiset sanat, jopa välimerkit, vaikuttavat siihen, millainen sävy tekstistä syntyy ja tuntuuko kieli luontevalta. Esimerkiksi kumpi toimii paremmin: minä sanon vai sanon? Vahvoja tunnetiloja kuvaavissa psalmeissa huutomerkki on oivallinen tehokeino, mutta kärsii liiallisesti viljeltynä inflaation. 

Uusissa käännöksissä ei ole kaihdettu värikkäitä ilmauksia. Harvinainen sana on kuitenkin riski, sillä se saattaa varastaa liikaa huomiota. Kun pohtii jonkin sanan harvinaisuutta, on vaarallista nojata pelkästään omaan kielitajuunsa. Hyvän avun tarjoavat isot tekstiaineistot, joista voi selvittää vaikkapa sitä, milloin suomessa toisaalta maristaan, toisaalta naristaan. Mm. tällaista kysymystä selvittelin vastikään, kun kävimme ohjausryhmässä keskustelua 4. Mooseksen kirjasta. 

Teksti: Hanna Lappalainen, suomen kielen professori Itä-Suomen yliopistossa. Lappalainen toimii VT2028-ohjausryhmässä suomen kielen asiantuntijana. 

Käännösnurkassa Piplian raamatunkäännöstyön asiantuntijat ja kääntäjät avaavat erilaisia sanontoja, ilmaisuja ja termejä, mitä raamatunkäännöstyössä on tullut vastaan. Lue uusin Käännösnurkka Piplia-lehdestä.