Intohimona työ kielten ja Raamatun parissa

Esittelyssä Piplian käännöskonsultti Riikka Halme-Berneking

Riikka Halme-Berneking toimii raamatunkäännöstyön asiantuntijana ja konsulttina Suomen Pipliaseurassa.

– Jo lapsuudestani juontaa intohimo työhön kielten parissa. Työni liittyy myös Raamattuun, jonka aarrearkusta ammennan koko ajan jotain uutta.

– Olen raamatunkäännöstiimien valmentaja ja kouluttaja koko käännösprosessin ajan. Autan kääntäjiä, jotka kääntävät Raamattua omalle kielelleen. Työni alkaa kääntäjien valinnasta ja heidän kouluttamisesta tehtäväänsä. Koko käännösprosessin aikana annan kääntäjille kielitieteellistä ja eksegeettistä tukea. Käännöskonsultti tukee aina myös paikallista pipliaseuraa, joka valmistelee
ja toteuttaa käännöshankkeen.

Miksi Raamattua käännetään paikallisille kielille Angolassa ja Namibiassa?

– Angolan ja Namibian Pipliaseurat tekevät raamatunkäännöstyötä paikallisten kirkkojen toiveesta. Pyyntö omakielisestä Raamatusta tulee ensin ehkä yhdeltä kirkolta. Pipliaseura alkaa pyynnön saatuaan kartoittamaan, mitä eri kirkkoja samalla kielialueella toimii ja yleistä tarvetta käännökselle. Pipliaseurat eivät tee raamatunkäännöstä vain yhdelle kirkkokunnalle, vaan kaikille yhteisesti.

– Olen joskus kysynyt kääntäjiltä, miksi he kääntävät Raamattua. Eräs kääntäjä toivoi kielensä säilyvän elävänä. Toista kääntäjää innosti se, että ihmiset saavat lukea Jumalasta omalla kielellään. Työskentelen kahdeksan angolalaisen käännöshankkeen konsulttina sekä yhdessä namibialais-angolalaisessa hankkeessa, jota tehdään Namibiasta käsin.

Miten sinusta tuli raamatunkäännöstyön konsultti?

– Synnyin Angolassa ja kasvoin siellä lähes 10-vuotiaaksi. Minulla on sekä Angolan että Suomen kansalaisuus, ja tunnen olevani kotonani kummassakin maassa. Lapsena opin puhumaan
kolmea kieltä yhtä aikaa. Suomea opin vanhemmiltani ja siskoltani, portugalia ystävältäni
Elsalta ja kwanjamaa hoitajaltani Nangulalta.

– Kun perheemme muutti Angolasta Suomeen, unohdin vähitellen kwanjaman ja portugalin. Vasta aikuisena opiskelin molemmat kielet uudelleen, ja nykyisin käytän niitä työssäni. Kielitieteen
lisäksi opiskelin myös teologiaa. Minulla on Vanhan testamentin eksegetiikan maisterin tutkinto.

– Opiskelin yliopistossa afrikkalaista kielitiedettä. Tohtorinväitöskirjani tein kwanjaman tooneista
eli sanojen merkityksiä erottavista sävelkuluista. Iloitsen, että saan tehdä töitä juuri kwanjamankielisen raamatunkäännösryhmän kanssa. Kwanjama on mielestäni maailman kaunein
kieli. Se on hyvin melodinen, ja monien mielestä se kuulostaa laululta.

– Asun nykyään Virginiassa, Yhdysvalloissa, ja teen enimmäkseen etätyötä kotitoimistosta käsin,
mutta vierailen säännöllisesti käännöstiimien ja paikallisten pipliaseurojen luona Angolassa, Namibiassa ja Portugalissa. Kohtaaminen ja työskentely kasvokkain kääntäjien kanssa on erittäin
tärkeää hankkeiden edistymiselle.

Mikä työssäsi on parhainta ja haastavinta?

– Tuntuu todella hyvältä, kun näen ihmisten vapautuvan käyttämään ylpeinä omaa kieltään. Rohkaistun, kun kuulen ihmisten rukoilevan kirkossa omalla kielellään tai kun he kertovat ylpeinä raamatunkäännöshankkeesta omalle kielelleen. Saan tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat todella motivoituneita ja joilla on palo oman kielensä kehittämiseen. Tämän lisäksi minulla on mahdollisuus
uppoutua tekstien tutkimiseen ja analysoimiseen.

– Haastavuutta Angolan käännöshankkeille tuo yhä taustalla vaikuttavat pitkän sisällissodan ja Portugalin siirtomaahistorian jäljet. Angolan eri alueet olivat sodan aikana eristyksissä toisistaan, mikä sirpaloi kielitilannetta. Paikalliskieliä painettiin alas ja portugalista luotiin valtakieli. Se
on yhä edelleen koulukielenä. Nykyisin pyritään tukemaan myös paikalliskielten käyttöä. Raamatunkäännöstyöllä paikallisille kielille on täten yhteiskunnallinen merkitys.

Teksti: Satu Toukkari
Kuvat: SPS

Juttu on julkaistu myös Piplia-lehdessä 1/2024. Tilaa ilmainen Piplia-lehti kotiisi tai lue verkossa.